~ I need your love, I need your time

On taas vissiin vähän jääny?.. Anteeks kaikille vakioseuraajille :p Viimenen koeviikko. Kohta on loma. Ai että ! :) Loma AKA vapaus, lämmin, nukkuminen.. ah :3

Hurahdin. Totaalisesti. Erehyin vihdoinki lukemaan tuon kirjan Langennut enkeli, kirjan joka miun piti lukee jo sillon ku se ilmesty, mutta sitten se vähän jäi ja unohtu.. Mutta parempi myöhään ku ei millonkaan. Aivan loistava sarja. Toinen kirja jo menossa...

Huomiseks luettava matikkaa. Arvatkaa taas millon alotan sen lukemisen ja kertaamisen? Ehkä kymmeneltä illalla. Jos vielä sillonkaan. Perus.

On niin kiva taas vaihteeks todeta, että tuntuu että oon onnellinen. Koputan samantien puuta.., mutta oikeesti. Vaihteeks. Kiitokset kuuluu hyvin pitkälti kahelle ihmiselle.. Joista kumpikaan ei tietääkseni seuraa tätä. hoho. Turhaa siis mutta tulipa sanottua.

taas tääki oli jääny vaan luonnokseks sunnuntai-iltana, mutta jatketaampa nyt loppuun. 

Aavistuksen helpottunu olo ku huomasin että ilmeisesti ne lääkkeet oli tehny tehtävänsä, enkä enää tarvii niitä buuujaa \,,/ :)

Koeviikko ohi, nyt vaan random toimintaa ja sitte lomille :) Parasta!

~ the most loneliest day of my life

Hymyilen, vaikka sisimmässäni haluaisin huutaa. 

Tää on taas niitä hetkiä kun on niin ristiriitanen olo.. Haluisin olla - ja oonki - onnellinen toisen puolesta, mutta samalla se tuntuu niin vitun paskalle. Tajuta että taas on yks ihminen vähän edempänä asioissa.. Okei, ei todellakaan pitäs ajatella näin, eikä asia mitenkää konkreettisesti muutu, ainakaan tuon kohqlla, toivottavasti, koska se on fiksu, tarpeeks fiksu.. Ei todellakaan pitäs ajatella elämää tällä tavalla suorittamisena, ja vihaan jäädä jälkeen, en tykkää hävitä.. Muttaku elämä ei oo kilpailua. Silti on joitaki tiettyjä virstanpylväitä mitä etenki nuoruusiällä suurin osa saavuttaa. Mutta mie en vieläkään. Jos ette oo samassa tilanteessa, nii pyydän jo etukäteen anteeks mutta miusta tuntuu että ette todellakaan voi ymmärtää. Tulee mieleen yks taannoinen keskustelu aiheeseen liittyyen, ja muistan erään kommentin tyyliin: " oon mieki joskus ollu yksin. " Joo, myönnettäköön, että kyllä sen voi ymmärtää.. Mutta sittenku on kuitenki aikaa kulunu.. Oon jo vajaat 18. Jos verrataan samanikäsiin... Kuulun vähemmistöön. tästä on tullu uus ikuisuuskysymys. Tähänki miulle taas keksittäs paljon paljon erilaisia versioita piristää.. Ehkä tällä hetkellä tärkeimmät ja auttavimmat niistä olis just näitten tiettyjen henkilöiden "Muistutat minnuu jouluna." ja "Miks pitäs kulkee massan mukana?" ... Noitten avulla, noihin - niin sanoihin ku henkilöihinki - turvautuen saan todennäkösesti unohettuu tän tältä erää. Tässä vaan on se että tänään asiasta ei saa enää kunnon keskustelua kummankaan kanssa, joten päädyn surkuttelemaan yksin ja itkemään itteni uneen.. No, ehkä se ei oo pahitteeks tälleen sillontällön.

Others are growing and getting experiences and I feel like I'm stuck. Stuck in this childish situation. And I can't get out. Please understand, I'm a bit frustrated. If I don't want to hear, please respect it.

~ It never was and never will be

En saa ajatuksiani kokoon. Hyi. Tuntuu että eristäydyn maailmasta. Ehkä muista ei tunnu siltä, en tiiä.. mutta ainaki mie ite tunnen oloni useimmiten erittäin poissaolevaks. En ehkä ite tilanteessa, mutta hyvin pian tilanteen jälkeen tuntuu ku olisin vaan kattonu sitä vierestä, etten olis ollu läsnä.

Ahistaa, vituttaa, himottaa. Tää ei oo ollenkaa hyvä yhistelmä nyt. Olkoon siis kuntopiirin aika. 

P!nk – Just Give Me a Reason

hrh ei tästä kirjottamisesta tuu mitään tää olis ihan täyttä paskaa jos rupeisin kirjottamaan enemmän. Mutta edelleen nuo kolme tunnetta. Mutta ku en enää jaksas kuntopiiriä. Oikeesti... 

~ 'cause I put the future on hold

Laidasta laitaan tää edelleen menee,

ei pidä ikin luottaa siihen tunteeseen, 

kun tuntuu et kaikki hyvin menee,

ehkä asiat jopa etenee. 

Sit otetaan taas takapakkia

ja mun aivot huutaa pelkkää fakkia.

Onneks huomen on taas päivä uus, 

josko koittas vielä uus tilaisuus.

~ Are you ready to play the game, ready to lose it all?

Tuntuu samalta ku kirjottasin taas päiväkirjaa. Viime kerrasta tuntuu olevan ikuisuus.. Tai ainaki sen jälkeen on tapahtunu paljon. Tapahtunu ja tapahtunu.., ainaki ajatustasolla on menty laidasta laitaan ja hyvin rankasti.

En oo edelleenkään ihan varma ajatuksistani ja tunteistani, onko ne vaan toiveajattelua, alituista haaveiluu siitä mitä vois olla tai mitä vois tulla olemaan... Täysin epärealistisia? mene ja tiedä. Viimeks vasta vappuna olin sitä mieltä että oon huijannu itteeni ja kaikkia muitaki. Onko tää oikeesti sitä mitä haluun? Siis ihan tosiaan? Toinen päivä ajattelin että en usko. Mutta kuinkas sitten taas kävikään, sen jälkeen tilanne taas normalisoitu takasi samaan vanhaan. Toiveikkuuteen.

Tuon yllämainitun jälkeen, jonka siis kirjotin pitkälti jo aikasemmin.. Oon välillä onnistunu saamaan itteni semmoseen harmoniseen tasapainotilaan, olis ehkä väärin sanoo välinpitämättömyyteen mutta en kyllä keksi parempaakaan sanaa. Sellaseen että ei haittaa vaikka ei mitään isompaa oliskaan tai tuliskaan, että vaan kavereita, mutta en pistäs pahakseni vaikka tuliski jotain muutaki. Tää nyt tuntu ihan tyhmältä kirjottaa mutta samakos se, ei piä aatella että joku kuulostaa jotenki sanottuna tyhmältä, jos asia tuöee selväks ilman väärinkäsityksiä. No nyt vähän hairahin aiheesta kyllä, siis. Niin, semmoseen tasapainoseen harmoniaan. Eihän se aina kestä hirveen kauaa, ennenku vaivun taas siihen toiveikkuuteen, mutta se kuitenki auttaa kestämään tätä elämää...

Jaksan välillä edelleen hämmentyy siitä miten paljon parempi päivä heti on jos toinen alottaa jutella..

Perkeleen flunssanen olo.., vihaan sitä ku ei pysty ajattelemaan selkeesti. Ensiks haluisin tän paineen pois päästäni. Kurkkukipu onneks jo vähän hellittää. Pitäs kuitenki jaksaa koulussa ajatella. Onneks tää on torstain verran vajaa viikko. Jos vois ottaa rennosti sillon.

Miun piti kirjottaa siitä että oon tajunnu olevani peili. Jos ajateltas että olisin Twilightin vampyyri, ni miun erikoiskyky olis heijastaa toisen kyvyt sitä vastaan. Osaisin lukee Edwardin ajatukset, saisin Janen tuntemaan sen kivun mitä se aiheuttaa muille... Joo anteeks tämä vertaus mutta miusta tuntuu että se kuvaa tätä tarpeeks hyvin. Oon tässä viimeaikoina huomannu erään ihmisen ansiosta tämän.. Tää yks ihminen on niin paljo erilainen ku kaikki muut miun kaverit. Oon huomannu että oon ite sille jutellessa erilainen. Koska peilaan. Yritän aina mukautuu juttukaveriin, tavallaan. Äyh. Ei siinä...

Tähän loppuun vielä, HYVÄ SUOMIII, vaikka se ei ollukkaa parasta peliä ni hyvä voitto silti Ranskasta! :)