Mielenkiintosta sinällään huomata, miten niinki ankee paikka ku koulu, voi joistaki, esim miusta, alkaa tuntuu tosi kotosalta. Tajusin norssista sen tänään. Ennen tuota Liperi, ja ennen sitä Salokylä.. Mistähän se johtuu? Ehkä siitä, että siellä on kokenu kaikenlaista, niin hyvää ku huonooki. Ehkä ainaki miun kohalla siitä, että on toisinaan tullu vietettyy siellä paljon aikaa ns. vapaaehtosesti. Ehkä se paikka vaan kasvaa ihmiseen jotenki kiinni, tavallaan. Okei ollaan kyllä taas aika syvällisen äärellä; 'mie oon osa kouluu ja koulu on osa minnuu', mutta sitähän se oikeestaan on. Mutta sitten ku ei oo käyny siellä enää pitkään aikaan.., ei se sit tunnu enää samalta paikalta. Salokylän koulu, oli miulle hyvin rakas, ja tietyllä tapaa on edelleenki.., ei se oo enää sama paikka mitä se oli sillon, ku mie sitä kävin vielä viis vuotta sitten. Opettajat vaihtuu, oppilaat vaihtuu, tavaroiden paikat muuttuu. Oon kasvanu siitä ulos. Liperille ei vielä oo käyny samalla tavalla, ainakaa kokonaan. Kyllä seki aika vielä koittaa. Ei mikään oo ikuista. Onneks kuitenki muistot säilyy, ja varsinki ku aika kultaa muistot. Päällimmäisenä tulee mieleen vaan parhaimmat asiat. Parempiha se on nii ollakki. :)
Nyt pitäs taas koputtaa puuta ennenku ees alotan, mutta... Kerranki tuntuu siltä, että päivä paistaa risukasaanki! Mieki saan mahollisuuden olla onnellinen, enkä kyllä ees muista millon olisin ollu näin happyhappy :) ehkä en loista ulospäin 24/7 (kai, mistäs minä tietäsin?:D), mutta pääni sisällä hymyilen liiottelematta kokoajan.. ;3 awwww.. A wild idea appeared, and here we are now. <3 :* Opetteluahan tää vielä on mutta miulla on luja usko siihen että kyllä tää tästä :) !! Lopputulos on vaan edelleen se että on ihanaa olla onnellinen :) ( ...hyi ei oikeesti oo miun tapasta kirjottaa tällasta muttaku hehehehe x) :33 )
Eipähän tässä muuta taas tältä erää, miun pitiki olla nukkumassa jo puoltoista tuntii sitte.. :)
