~ You are the wind beneath my wings

Vapun iltana oli sellanen olo, että voisin tupakoida ja polttaa kynttilää, kuunnella angstista musiikkia istuen ulkona kuistilla ja valittaa kaikille ketkä jaksaa sattumalta kuunnella. Suunnitelma kaatu kuitenki siihen, että tykkäsin liikaa olla sisällä viltin alla. Ainuut asiat mitä sit toteutin, oli tuo angstimusiikin kuunteleminen ja muille kitiseminen. Yön jälkeen taas oli hyvä ajatella että ei jumaliste miten lapsellinen voikaan ihminen olla. Isot tunteet saa meidät haavoittuvaisiks, mutta ei se maailma siihen kaadu. Yritän kuitenki nyt pystyä ajattelemaan, että parempi näin, tärkeä ihminen josta en halua luopua.. Mie kestän kyllä. Ei se tuu siitä olemaan kiinni, ajan kanssa pytyn kyllä kuolettamaan turhat tunteet; oon alottanu sen prosessin jo ja oon hyvällä mallilla. Humala ja sitä seuraava päivä vaan on erittäin petollisia.

Ihana miten ihmisiin voi kasvaa kiinni! Tai toisaalta ei, koska sit jos ei pystykkää näkemään tai muuta.. Mutta ehkä sitä sit osaa arvostaa, kun joskus näkee porukalla. Ihan ihmeellistä miten tavallaan niin lyhyessä ajassa ollaan tiivistytty porukkana ihan oikeesti sellaseks porukaks jolla on omat insidejutut ja tälleensä.. Ihanat liimat <3 Niinku tuossa R1Qn kanssa jutusteltiinki, ni ei varmaan voitas enää elää ilman toisiamme, ihme symbioosieläjiä... :D

Oon huomannu, että tää on ihan helvetin kummallista, kun samaan aikaan ku joku asia menee ihan liikaa päin persettä, nii sitten tapahtuu samalla jotain odottamattoman hyvääki. Huono asia liittyen tuohon tän blogin ensimmäiseen kappaleeseen, hyvä puolestaan sitte 'odottamaton' uus tuttavuus, joka ei ees ole uus, mikä jo itessään on erittäin kieroa... Pitää vaan toivoo että tällä kertaa osaan olla viisaampi ku viimeks samanlaisen tilanteen satuttua. Mutta niin siis, oottamaton uus vanha tuttavuus. Pelokkaalla innolla ootellessa ens torstaita. :D

Toinenki ei niin odottamaton mutta tavallaan uudempi tuttavuus kuvioissa. Tai en nyt tiiä siitä odottamattomastakaa, lähinnä vaan sellasta random lähentymistä ja random päähänpistoja havaittavissa ite kenenki puolelta. En pistä pahakseni. Vaikka kieltämättä jäi häiritsemään erään hyvän ystävän kommentti "pukkaa uutta ihastuksenpoikasta, mut suunta on jo paljon parempi"... En minä oo ihastunu, en vielä. Kiinnostunu ehkä, mutta se on eriasia. Tästä päästään taas siihen miten voisin luennoida tällasten tuntemusten eri asteista; kiinnostuminen, ihastuminen, tykkääminen, etc.. Mutta ehkä ei.

Mutta joo. Kyllä tää tästä. Aurinko alkaa paistaa risukasaanki, kesä on tuloillaan ! :)

Can't seem to hold you like I want to
So I can feel it in my arms
Nobody's gonna come and save you
We pulled too many false alarms
Can't seem to hold you like I want to
So I can feel it in my arms
Nobody's gonna come and save you
We pulled too many false alarms...