Tällä hetkellä jotenki nii haikee fiilis.. Ilman syytä. Ei masis, vaa haikee. Kuuntelen Mc Manee. Ajattelen.
Typerää huomata, että viihtyy paremmin ihmisten kanssa kenen luona / kenen kanssa muutenki on harvemmin.. (ookoo tää aihe jäi nyt kesken, ainaki mitä aattelin kirjottavani, mut... ei voi mitää)
Maailma on täynnä rakkauslauluja, jotka itkettää ihmisiä päivittäin. Varmasti jokainen löytää omaan tilanteeseensa sopivan biisin, useempiaki semmosia. MYÖS ne, kenellä ei oo ketään "rakasta", jonka ne on menettäny tai joka niillä vielä on, tai jonka kanssa on vaikeeta. Paljo lauluja epätoivosesta rakkaudesta ja yksin olemisesta.. Mutta kummasta lopulta on enemmän lauluja; yksin olemisesta/jäämisestä/sydänsuruista/itkuparkukaikkinytitkeetälle biisejä VAI sitte niitä "onnellisia" rakkauslauluja, joissa joku mies tai nainen laulaa että "mulla on niin hyvä olla oman kullan kainalossa" taijotainmuutavastaavaa.? Kuka tietää.
Joskus, jos on hyvä keskittyminen päällä, on jännä kuunnella musiikkii. Sillon tapahtuu niitä "uudelleenlöytämisiä", tai semmosia heräämisiä joistain biiseistä; hei, tää on oikeesti hyvä! Itelläni kävi just tänää Sonata Arctican biisistä Shy semmonen havahtuminen että siinä on oikeesti tosi hienot sanat.
Fight for your dreams
