Nyt on taas miun vuoro olla katkera välillä, mut ei huolta, pääsen kyllä tän yli, jos tästä ei tehä hirveetä numeroo, tää on todennäkösesti tämmönen hetkellinen... Jos ei oo, ni sit kyl perästä kuuluu ::d
Siis. Joo, kyllä, oon onnellinen puolestas, ja näi, koska tiiän, että se jätkä on jotai iha erilaista ku moni moni muu. Ja tiiän, että ens kesästä tulee mahtava. Jos vaa kuulusin siihen. En oo vielä kyllästyny kuulemaan sen nimee / juttuja siitä, koska se kuitenki on miullekki uus tuttavuus. Mutta alkaa vaan tuntuu siltä, että luisun pois. Mahtuuko kaks hikarii yhtäaikaa siun elämään? :d Oli se kuitenki ihan kiva että soittelit miulle joskus pidempään ku semmosen viien minsan puhelun, jossa kuulen vaan yhen nimen niissä muutamissa lauseissa, ja sit tuleeki jo "voisin kyllä mennä nukkumaa." Ja silti et mee. Puhut vielä sen kanssa. How lovely. I feel like we're floating away from each other. Koulussakaan kun ei edelleenkään osata olla niinku paita ja perse. Sitä ei kyllä oo osattu ku varmaa yhen kerran. Se päivä ku onnistuttiin loukkaamaan jotakuta ku haluttiin olla kahestaan ::d Memories, memories...
NEXT! Ainii voitettiin luokkien välinen pesisturnaus;)<3 hyvä 9B !!! (:(:(:(::: Ja sen jälkee oli maukasta pitsaa, koulu tarjoo ;) Huomenna pesiksessä sit vastassa opettajat.. .___. Se kyllä kustaan, mut ei se mitää (:
Ilmeisesti en oo kasvanu henkisesti sittenkää vielä tarpeeks... Vaikka oonki nyt oppinu taas yhtä ja toista uutta... Mut se ei riitä, ku pitäs pistää teoria käytäntöön; helpommin sanottu ku tehty. Tämmösiä surullisen säälittävän yksinäisiä olotiloja alkaa tulla nykysin useemmin ja useemmin... Jos ajatellaan oikeestaan kahta parhaista ystävistä, sanotaanko näin, että molemmilla on jo ns. toinen kierroksessa, silleen iha kunnolla, ajan kanssa ihan oikeesti on menossa toinen, molemmilla. Jee, mitäs miulla? Surullista ja säälittävää säätämistä? En voi itelleni mitään että ajattelen kohta jo sillä tavalla et "mikä miussa on vikana", vaikka tiiän hyvin että iso osa(?) tän ikäsistä ei ookkaa seurustellu vielä. Ja nyt sit moni voi ajatella että ei jumalauta miten säälittävää. Sit on. IHAN SAMA. Tiiän kyllä sen että miussa ei oo mitään vikaa, niinsanotusti, mut kyl se silti pistää ajattelemaan vähä kateellisesti.. ;P Mut niistä kasvamisen älynväläyksistä; tajusin, että todennäkösesti sitä jotain "vakavaa" säätöö tulee just sillon ku ei hae ketään / mitään erityistä, vaan on semmonen ku oikeesti on. Koska sillon ku ihmiset alkaa "hakee" ni ne ei oo sellasia ku ne oikeesti on. Muttapa. Niinku sanoin. Helpommin sanottu ku tehty. Minkä ihminen mielelleen mahtaa. Varsinki jos siellä pyörii ihmisiä. Kyllä, monikko on iha oikein. Se vika siinä ehkä onki... Koska kenestä tahansa alkaa ajatella mitä sattuu .... -.- joo AIVOT MYYNNISSÄ, TAI VAIHDOSSA, KUKA HALUAA? .___. (muistan käyneeni samaa kauppaa kesällä pari vuotta sitte..)
Kilpailuhenki on semmonen asia, että siitä voi tulla jopa riita.. Ei mulla muuta.
Tulipahan taas stoori.. Ehkä tuo kirjojen lukeminen avartaa miun aivoja ja antaa ajatuksille vauhtia. No, loma alkaa ihan kohta, ni on enemmän aikaa siihe lukemiseenki sitte... (: !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti