Valillä en tajuukkaan, miten hankalaa toistenki elämä voi olla.. :/ sry for that.
Voisin sanoo tällä hetkellä, että viimeset kolme vuotta, on ollu ainaki miulle hyvin suurta henkisen kasvun aikaa. Luulen muistavani millanen nolis olin seiskalla. Epävarma, pelokas, vaikkaki sillon luulin jotain iha muuta. Nyt jälkeenpäin ajateltuna.. Jos ajattelen tän hetken noloimpia niitä jotka on menossa kasille.. se ei oo kaukana siitä mitä ite olin sen ikäsenä. Ihan oikeesti. Sanotaanko kuitenki vaikka näin, että onneks en jääny semmoseks. Jotenki on ehkä tullu tietosemmaks itestään muitten ihmisten silmissä. Ja itseluottamustaki on tullu lisää. Muistan seiskan talvena ne leveelahkeiset farkut mitä käytin. En tykänny niistä lahkeista, vaan ne oli tungettuina pitkävartisten villasukkien sisään. Muistan, että harmitti suunnattomasti, ku miun ainoot pitkävartiset ruskeet villasukat meni rikki.. Nyttemmin ajateltuna seki.., parempi nii. Muistan viime- ja toissakesänä. Lyhimmät housut, mitä suostuin pitämään päälläni, oli caprit. Korkeintaan polven yläpuolelle just ylettyvät caprit. Nyt? Miun shortsirusketusraja menee puolreidessä.. Viimekesänä vielä ajattelin että mie en varmaan ikinä käytä niin lyhyitä housuja. Älä ikinä sano ikinä.
Kun terkkari joskus selitti miulle: "siulla on lievää ylipainoo", ja suositteli jotai labratestejä, olis selvitetty, että eihän taustalla vaan oo mitään sairautta... Pelästyin sillon seiskaluokkalaisena ihan helvetisti. Tottaha mie sen tiesin, etten tosiaan oo ikinä ollu mikää laiha, ja aina terkkariki oli vaan sanonu: "Kyllä se pituus vielä ottaa painon kiinni," mut kyllä se silti tuntu tosi pahalle. Muistan iltapäivällä kotona selittäneeni äitille terkkarin sanomisia itkien, ja valitin sitä, että miulla ei ikinä oo ollu mitää liikuntaharrastusta. Vaikka olisin halunnu. Miun haluja ei selvästi otettu huomioon tarpeeks vakavasti. Sillon se pesiksen alottaminen oli mielessä, olin muutenki miettiny sitä jo vähän aikaa, se tuntu jotenki niin sopivalta ratkasulta. Iskä sit kuskas miut yhtiin harkkoihin. Olihan ne ihan jees, mutta samalla tuli semmonen olo, että ehei, no chance, en kuulu tänne, en kuulu tähän porukkaan.
Sit kasilla meni vähä paremmin.. Ei oltu enää niin noloja, tiiettiin jo ne ihmiset ketä ei kannata ärsyttää, ja oltiin niitä keskivertokoululaisia :D Terveystarkastuksessa terkkari sano että oon saanu painon pysymää suunnilleen samana, ja senjälkeen oli voittajafiilis! Muutenki kasiluokka ylipäätään oli sellasta aikaa että "ei huolia ei murheita ei kiire mihinkään" ja sillee :)
Ysiluokka oh dear God! Koulun kingit! Voisin jopa veikata, että viimesin vuos, ja siis ihan kokonainen vuos, on ollu jotain niin parasta! Sanosin tässä vaiheessa että kulta-aikaa. Vuoteen mahtuu oikeesti tosi paljon kaikenlaista.. Ripari ei enää mahu kyllä vuoden takasiin juttuihi, mutta ei se oo kaukana siitä... Ymymym paljon muita huiseja kokemuksia, mukaanlukien meitsin eka ulkomaanmatka, joihinki uusiin huikeisiin ihmisiin tutustuminen ja paljon muistoja, kokemuksia, hoksaamisia, ja kasvamista!
Ei mulla itseasiassa ollu muuta, kun että ottakaa elämästä kaikki irti sillon ku siihen on tilaisuus ;)!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti