'ihan sama'

Kyllä, olen nainen. Työnnän ovia joissa lukee vedä. Nauran eniten silloin kun yritän selittää miksi nauran. Kävelen huoneeseen ja unohdan miksi olen siellä. Lasken sormilla matematiikassa. Piilotan tuskan rakkailtani. Sanon että se on pitkä tarina vaikka se ei oikeasti olisikaan. Itken enemmän kuin luulet. Välitän ihmisistä jotka eivät välitä minusta. Yritän tehdä asioita ennenkuin mikroaalotuuni piippaa. Kuuntelen sinua vaikkaa sinä et kuuntelisikaan minua. Hali auttaa aina! Lisää tämä seinällesi jos olet nainen ja helvetin ylpeä siitä! 

vaikka tämä ei ookkaa fb seinä, jaoin tän tänne, koska jostai syystä ei huvittanu jakaa fbseinään.. totta every word. 

Kummallisia fiiliksiä, jostai kumman syystä.. en osaa selittää :p semmonen olo että kuuntelen scorppareita, vaikka muut ajatteleeki todennäkösesti että se on täyttä kuraa eikä sitä jaksa kuunnella, mutta se helpottaa minnuu, tekee MIUN olon paremmaks. kai sitä välillä saa ajatella itteensäkin.. :) yritän oikeesti päästä eroon 'ihan samasta'. se on ollu miun rasittava ystävä jo pitkään ja nyt on aika sanoo sille sayonara. tekis muutenki mieli sanoo sonmoro semmoselle alistuvalle nysväilylle, mutta... en pysty siihe :pp ainakaa vielä. sitä odotellessa jos se helpottus aikaa myöte. ei siinä, siis olisha miulla tekosyitä, mutta en oo tarpeeks jätkä pystyykseni sanomaa suoraan, sorkee :p 

Mikä siinä on että jotkut ihmiset muuttuu ihan erilaisiks tietyissä tilanteissa? tai siis. otetaan esimerkiks vaikka jonki sortin ryhmäytymispäivä. pienempi porukka erotetaan isommasta olemaan keskenään, jonnekki erilaisiin ympyröihin, ei mihinkää ihan jokapäiväsiin arkisiin. siellä ihmiset on paljon mukavempia toisilleen ja elämä on jotenki helpompaa ja rennompaa. sit sitä toivoo että sitä jatkus kokoajan, mutta ei. se jää siihen 'ulkopuoliseen tilanteeseen'. mistä tää johtuu? johtuukse oikeesti siitä että jos on vaikka joku ryhmäytymispäivä tai leiri tai leirikoulu tai mikä tahansa vastaava, ni ihmiset pääsee nii irti arjesta, ne ei stressaa mistään, unohtaa kaikki normaalien päivien huolet ja murheet yms, ni ne on sit jotenki vapaampia? johtuuko se siitä että ku ne eristetään johonki pienempään porukkaan ja paikkaan, ni ne ei koe enää sitä ulkopuolista painetta, tarvetta olla 'jonkinlainen'? vai onko se tilanne sitä esittämistä? jos joku tietää sen vastauksen, kuuntelen mielelläni. millompa en kuuntelis ylipäätään jos jollain on jotain asiaa? :D ainii sillon jos minnuu ei kiinnosta ::D:D:D:D:D:D:D:D

---

en tuu kovinkaa usein ajatelleeks sitä miten paljon monet muut ihmiset on saanu kestää niitten elämässä. sit kun tajuut, että oot ollu kokoajan väärässä, ei jonku ihmisen elämä ookaan ollu nii helppoo ku se on antanu olettaa, se tosiaan kolahtaa, ja annat sille ihmiselle paljon enemmän arvoo ku aikasemmin. mutta sit ku rupee ajattelemaan kaikkia läheisiä tai ei-niin-läheisiäki ihmisiä, jotka on kokenu jotain tuollasta, tulee itelle semmonen olo että oon oikeesti niin naiivi, hyväuskonen ja onnekas, koska oon ite saanu elää koko ikäni ilman mitää kriisejä. kriisi on ehkä vähä tyhmä sana, mut siis just semmosia elämää mullistavia asioita, näissä tapauksissa jotain huonoja juttuja. tai sit vaan rupeen vähättelemään omia 'järkytyksiä', joista en oo osannu ees järkyttyy, ku vertaan niitä muitten kokemuksiin. 
okei, myönnetään että olin surullinen ku mummo kuoli, koska oltiin tosi läheisiä, mutta siitä on jo kuitenki kohta seittemän vuotta, olin sillon nii pieni vielä.. 
okei, myönnetään että minnuu alko pelottaa ku sain tietää että veljelläni on sydämessä läppävika. muistan liianki hyvin sen määrittämättömän ajan ku pelkäsin joka ilta nukuumaan menoo... sillon ku en vielä ymmärtäny asiaa kunnolla, ajattelin että mikä tahansa hetki vois olla viimenen.. 
okei, näin vähällä oon ilmeisesti selvinny, tai ainakaa muuta ei tuu mieleen.. tai sit miun mieli on niin tehokas unohtamaa kaikki semmoset ikävät ja 'traumaattiset' asiat, että en muista muuta..

---

voikun taas on niin mukava paasata siitä että helvetti ku ihmiset on tekopyhiä. tää ei nyt koske ketään eikä mitään erityisesti, mutta siis. ja se vasta ärsyttävää onki ku tajuat itse olevas yks tekopyhä paska. terveeee.