Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä!

Ihmeellistä miten paljon kykenee tekemään
Ilman että tekee oikein mitään
Tärkeintä on näyttää kiireiseltä
Ja seksikkäältä
Äiti mä en tiedä mistä nämä laulut kertoo
Nielaisen auringon, loistan valoa ja
Rakkautta vastaantulijoille
Ja tämänkin kylän noidille

Tältä miusta tuntuu just nyt. NIIN totta. Ainaki tuo on todettu aiemminki, toivottavasti se toimii jatkossaki. Nimittäin motivaatio lukemisen alottamiseen on jossain ihan perseessä, siellä minne päivä ei paista, oikeesti. Kappas, ylihuomenna ensimmäinen koe, kuka ei oo alottanu yhteenkää lukemista? Viikonloppu onneks seivaa siinä keskellä jonki verran, mutta. En kyllä sittenkää kerkee lukemaan :'dd eikä kyllä sillä että huvittaskaa lukee XD mutta no. Sen verra itseluottamusta kuitenki että toivon iha hyviä numeroita silti. ..ainaha sitä saa tietysti toivoo. Well, sen näkee sit, ja katotaan tokassa jaksossa sit että mitä pitää tehä toisella tapaa.

ai no niinno nyt pitäs mennä varmaa nukkumaa, kuitenki se koeviikko on tuloillaa.. sais ees jotenki talletettuu sitä tietoo. Kohta siis.

Olisin halunnu kirjottaa jotai hehkeitä heurekointeja tähän, mutta eipä nyt sitte koska 1. inspiksen puute 2. aika. Joku toinen päivä sitte.
Ps. hobitit kuolkaa tylsyyteen!

~mua viedä-ään...

Hemmetti. Jos _joku_ pyörii liikaa mielessä ni sit iskee päälle pärinä/puheripuli/molemmat. Oon huomannu sen.. Ei se haittaa, eikä se oo väärin, ku pystyn sillä ehkäsemään semmosten helvetin isojen pilvilinnojen rakenteluu.  Toine mikä estää sitä, on se, että ettii jonku biisin joka on oikeesti sopivassa määrin realistinen ja luukuttaa sitä 24/7. Siis. Esimerkiks jos oot ihastumisasteella, ei vielä mitää hirveen suuren paljon erikoista kovin vakavaa... vinkki. eti joku biisi _ihastumisesta_ / vastaavanlaisesta. Ei mitää semmosta liian _rakkausrakkaus_ höpsötys seurustelu panisin jotain semmosta biisiä. Vaan siis semmone mikä realistisesti sopii siihe tilanteesee. Se auttaa takertumaa siihe mikä on realistista, eikä siihe mikä on kuvitelmaa ja haaveilua. Tähän liittyen kiitos Ellin tämä löytö: Pistepiste - Mua viedään ... ja silleen.
 Koska nimittäi se kuvittelu ja haaveilu johtaa pilvilinnoihin ja jos teot ei pysy ajatusten perässä, ni sit oon pulassa. Oikeesti. Jos oot eläny liikaa tärkeitä hetkiä kuvitelmissas ja sit oikeesti rupeet elämää jo seuravaa tilannetta, ni se on outoo siitä toisesta..
 ( tuosta ym. roskasta sen verran että se on ollu tekeillä jo pari päivää, mutta en saanu aikaseks kirjottaa ihan kokonaa loppuun ja julkasta..)

Tai sit on vaan kehitettävä niin paljon muuta ajanvietettä että ei oo yksinkertasesti aikaa rakentaa niitä pilvilinnoja... mutta ainakaa omalla kohallani se ei oo realistista, oon kuitenki sen verran riippuvainen myös siitä omasta ajastani :p omasta haaveilu-rentoutumis-möhöttämis-ajastani. :D

Don't be fool by your emptiness.

KATRI YLANDER POPITUS

PILVILINNOJEN ROMAUTUS

AJATUKSET HARHAILEE

SYYSKELIT VITTUILEE

PÄRINÄ

TÄRINÄ

HURINA

SURINA

LÄHTEE LUJAA

EN NYT HIFFAA

BABY AM I DOWNDOWNDOWNDOWNDOWN

DOOOOOWN, DOOOOOWN, 

EVEN IF THIS SKY IS FALLING DOOOWN

ETC. 

pärisee, antakaa anteeks tämä kerta :D

Who am I kidding with this sh*t?

f*ck you, on taas semmone lily allen-fiilis. :):):) en tiiä mikä nyt taas vituttaa, voisin toivottaa pari ihmistä hevon vittuun, vaikka ei ne oo miulle tehny mitään. ei vaa kiinnosta katella niitte mursun näkösiä naamoja. :) oon ihana tiiän<3

Älä vanno mitään 
helvetistä itään kuljetaan 
älä vanno mitään 
on matka pitkä, voi käydä mitä vaan 
tämä on kuin vieras paikka 
voi olla, että eksyn elämään 
tai voi olla, että tähän jään

Why don't you live your dreams?, they ask.
-Well, that's not up to me. Someone else is part of my dreams.
And it's his decision. His choice. I've felt the bitterness too many times. 
This time, it's some other person, who will be the brave one.

Taas tää jäi kesken..

Anteeks että ei oo aikaa kirjottaa enää nykysin s: tuntuu vaa että ei oo inspiraatiotakaa, ainakaa sillon ku olis aikaa.. jos kuitenki pyrkisin pitämää sen että about kerran viikossa yrittäsin kirjottaa jotain schaissee, jos ei sit muuta ni tämmösiä angstisia pikku vuodatuspurkauksia. Ja tästä ei sit sen enempää, ku että kursiivikohasta älkää haaveilkokaan kysyvänne, jos silti kysytte, varautukaa eioohon tai johonki turhanpäiväseen paskanlätinään jostai roskasta. Do you self a favour, don't ask 8) !

Kiitos anteeks näkemiin (ei onneks tullu taas mielee L0Lstuff) (=

f*ck you, f*ck you very very muuu-uu-uu-uu-uch

Kiva tietää, että vielä löytyy niitäki ihmisiä jotka jaksaa puhuu paskaa (= No mutta, eipä jaksa kiinnostaa, ei muistella pahalla. Sen verra siitä vaa, että hohhoi, mitähä oon sillekkää tehny : 'd .. Anyway.

Mistähän lähtien iskää on alkanu kiinnostaa miun läksynteko? Mikäs siinä ku viimeseen kolmeen vuoteen ei oo kuulunu ku ehkä pari kertaa 'onko läksyt tehty?', nyt sitä on saman verran ku viimeseen kolmeen vuoteen, kuulunu viimesen kolmen PÄIVÄN aikana.. -.- ehkä osaan huolehtii omista asioistani, jos osasin aiemminki? ... hyväähä se vaan tarkottaa, mutta vaikka se miten haluis, ni en todella usko että keskiarvo tulee säilymään samana mitä se oli yläasteella. Sillo mentiin luonnonlahjakkuudella ja läpällä läpi, nyt se ei riitä enää. Miunki kyvyt on rajalliset, vaikka jotkut ei välttämättä sitä uskoskaan. Kyllä mie aion opiskella, ei se sitä oo että siks numerot laskis koska heittäsin läskiks koko jutun, ei tosiaan. Opiskeltavaa on vaa sen paljon enemmä lyhyemmässä ajassa, ei se voi olettaa että ne kaikki asiat jäis miun päähän. Okei, ekan koeviikon jälkeenhän sen tietää, mutta kuitenki. :p toivottavasti siitä sanotaa vanhempainillassa että numerot mahollisesti laskee :p

derpderpderp oli miulla jotai muutaki mutta justnu en muista mitä. ;P

~en aina tiedä mitä teen, otan omat harha-askeleet, vaikka varoitat

Hoh, oon ilmeisesti hankkinu elämän koska ei oo ollu aikaa kirjottaa kaikenlaista natsipaskaa tänne. No, anyway. Tuli vaan mielee, että pitääpä kirjotella siitä, että sinänsä aika mielenkiintosta, ku jotkut ihmiset muuttuu pienessä ajassa niin paljo.. kuukaus sitte olin ihan onareissa, Joku oli vielä jossain maapallon toisella puolen ja juttelu oli mukavaa ja hassulia every_single_day. Nyt, kerran viikossa, sillonki vaan jotain kaks lausetta vaihetaan, ja kumpaakaa ei itseasiassa oikeesti enää kiinnosta. En silti tiiä minkä takii haluun aina kysellä että "mitäs, mite menee?".. Ehkä sen takia että en haluu olla se josta luovutaan, haluun ite päästä eroon jostakusta. Well, this is the competition I need to give up. Ei vaan enää jaksa oikeestaan kiinnostaa. Ihan liian erilaista.

Asiasta kahvipannuun. VIIMENEN KUUKAUS ON TUNTUNU IHAN JUMALATTOMAN PITKÄLTÄ AJALTA, koska on tapahtunu niiiiin paljon! Ajatella, että kuukaus sitte oli vielä melkee pari viikkoo lomaa jälellä! .__. Nyt: tuntuu että kouluu on ollu jo ikuisuus, se tuntuu jotenki iha luonnolliselta ja semi normaalilta. Ensimmäisien päivien sumujärkytyksestä on päässy yli ja kuviot alkaa seljetä. Arki normalisoituu ja päivä päivältä tunnistaa koulun käytäviltä enemmä kasvoja. Kelit on kylmentyny, ja melkei vois sanoo että syksy on tullu.

Välillä sitä vaa miettii että miks joillekki ihmisille tapahtuu nii paskoja asioita /: Etenki just semmosille, ketkä niitä ei oo ansainnu. Enkä nyt väitä että kukaan ansaitsis mitää paskaa.. Mutta toisinaa tuntuu että ikäviä juttuja tapahtuu niille ketkä sitä ei ainakaa tarviis..

'Miksei voi puhuu suoraan, vaan on kiltisti teeskenneltävä. Sanon että on hauskaa, vaikka kaikki menee päin persettä.' Niimpä. AVOIMUUS se on kaiken a ja o, kaikissa ihmissuhteissa. Okei, ehkä ei kannata ruveta _avautumaan_ kaikille hyvänpäiväntutuille, mut siis ystävyyssuhteissa ja seurustelusuhteessa niinikää, avoimuus on tärkeetä. Jos molemmat on rehellisiä toisillee, avoimia toisillee, kaikki on helpompaa. Ihmissuhteelle saa kestävän pohjan alusta asti jos pystyy sanomaan suoraan jos joku asia painaa mieltä. Suhteesta tulee vankka ku kiinanmuuri jos molemmat osaa ja pystyy puhumaa toisillee suoraan, varsinki jos joku asia haittaa. Se pitää pystyy sanomaan. Ei mitenkää ilkeesti tai loukkaavasti.. Vaan silleen kiltisti. You know.

Mikä sellanen piirre ihmisessä on että siihen rupee luottamaan? Tää ei siis oo kenestäkää tietystä, vaan iha ylipäätään ihmisistä.. Mikä se piirre on? Tai siis okei, se että molemmat luottaa toisiinsa, mutta. Se, minkä takii toine ensin päättää että okei tähän ihmiseen voin luottaa. Mistä se oikei tulee? Semmosssii.

Mistä oon periny tämmösen sekalaisen musiikkimaun, kestosuosikkeina mm. Scorpionsii, josta monet tyypeistä ajattelee että se on täyttä kuraa / muuten vaan niitä ei kiinnosta kuunnella sitä? Miksiii?

On aika kätevää, jos ei oo liian nirso millekkään, ja haluu kokeilla kaikkee uutta jnejne. Jos ei oo kovin montaa asiaa mitä inhoo tai vihaa.. Ja on sopeutuvainen. Periaate on se, että kaikkeen voi sopeutuu. Se on vaan asennekysymys. Oki ehkä siinä on jonki verran jotai muutaki, mutta. Kuitenki. Itessäni yks niistä piirteistä mitä arvostan hyvin paljo on sopeutuvaisuus. Mut kaikkia ei kyllä voi, eikä tarviikkaa miellyttää (:(:

Tulipaha lukemista matosille! Well done me! (:: <3