Jostain syystä nyt on hirveen outo olo. Kapinallinen. Yksinäinen. Halu hallita ite omaa elämää. Itsenäinen. Välinpitämätön.
Jos alotetaan siitä yksinäisyydestä.. okei, itseasiassa yksinäisyys on väärä sana. Läheisyydenkaipuu olis parempi. Makasin sohvalla, ja katoin Frendejä. Edellisestä Frendien jaksosta onki jo aikaa... Se oli hyvä jakso! Kissa nukku vieressä/sylissä.. En tiiä mistä se sit tuli mutta tuli vaa semmone jumalaton halipula. Olisin halunnu halata jotain isoo ja pehmeetä /: Mutta nii. Ei ollu siinä ketää, halasin sit kissaa, joka ei oikei tykänny xd
Kapinallinen... Ehkä kapinallinenki on väärä sana, se vaan tuli ekana päähän. Mutta siis semmonen... Olo, että en oo yhtään oma itteni. Halu tehä jotain normaalista poikkeevaa, halu tehä jotain mistä ennen oon ollu sillee asjfnslkndf öh yää ei o: ;/... Iski jotenki hirvee halu tehä ite kolmas korvisreikä oikeeseen korvaan... Meinasin työntää siitä vaa neulan läpi. Kattoo nyt, jos tää outo olo ei hälvene tästä ni en lupaa mitään.... Todennäkösesti päädyn kyllä siihen että en illalla enää jaksa säätää ja päädyn vaan olemaan kiltti mainstream.
Halu hallita omaa elämää, Itsenäinen, Välinpitämätön. Halu jättää koulu kesken. Halu mennä amikseen leikkimää kovista. Halu muuttaa jonnekki toiseen kaupunkii yksin, alottaa kokonaan uus elämä puhtaalta pöydältä, erilainen identiteetti, erilainen elämä.
Mut toisaalta tuli sit taas semmonen 'vois tehä niitä koulujuttuja ettei kaikki oo sitte viimesinä päivinä enne palautusta tekemättä' ymym. en sit jaksanu. Pieni kapinallisuuden ja laiskuuden poikanen voitti. Ajattelin että teen sitte vaikka huomenna ku ei oo muutakaa.
Frendien jälkee alko Iholla. En oo ikinä kattonu sitä kunnolla, oon vaan tienny sen ohjelman. Tajusin, että se Heli on Heli Kajo! Ku se lauleli siinä jotai, sit aattelin että lähempä koneelle, tuli semmone yhistäminen että haluun kuunnella Heli Kajoo, koska se kuulosti ihan siltä, oho, kappas, sehä onki sama. Ja jotenki muutenki Heli Kajo sopii tähän hetkeen ku nyrkki silmään.
Haluisin olla jotenki erilainen, haluisin erottuu joukosta. Tuntuu vaan että oon ihan aivan totaalisen liian mainstreamii että pistäsin millään tavalla kenenkää silmään. En erotu mitenkää. Miulle ei oo tapahtunu mitää sellasta mistä miulla olis jotain kokemuksia mitä muilla ei oo, mie en oo matkustellu missää, mie en näytä mitenkää massasta poikkeevalta, miulla ei oo mitää arpia, miussa ei oo mitään erikoista. Ainakaa päällepäin. Eikä kyllä aina tunnu että sisälläkää olis mitään erikoista.. Mutta silti eilisessä oli yks juttu, joka sai miut arvostamaan itteeni enemmän. Ite ainaki tajusin sen merkityksen kunnolla vasta äsken. Sen, että se 'jätkämäisyys', mikä miussa on, on niin iso osa miun persoonallisuutta ja minuutta muutenki. En ollu kunnolla tajunnu sitä aikasemmin, tai ainakaa arvostanu sitä. Mutta, kiitos eilisillan jutustelujen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti