Tää on taas niitä hetkiä kun on niin ristiriitanen olo.. Haluisin olla - ja oonki - onnellinen toisen puolesta, mutta samalla se tuntuu niin vitun paskalle. Tajuta että taas on yks ihminen vähän edempänä asioissa.. Okei, ei todellakaan pitäs ajatella näin, eikä asia mitenkää konkreettisesti muutu, ainakaan tuon kohqlla, toivottavasti, koska se on fiksu, tarpeeks fiksu.. Ei todellakaan pitäs ajatella elämää tällä tavalla suorittamisena, ja vihaan jäädä jälkeen, en tykkää hävitä.. Muttaku elämä ei oo kilpailua. Silti on joitaki tiettyjä virstanpylväitä mitä etenki nuoruusiällä suurin osa saavuttaa. Mutta mie en vieläkään. Jos ette oo samassa tilanteessa, nii pyydän jo etukäteen anteeks mutta miusta tuntuu että ette todellakaan voi ymmärtää. Tulee mieleen yks taannoinen keskustelu aiheeseen liittyyen, ja muistan erään kommentin tyyliin: " oon mieki joskus ollu yksin. " Joo, myönnettäköön, että kyllä sen voi ymmärtää.. Mutta sittenku on kuitenki aikaa kulunu.. Oon jo vajaat 18. Jos verrataan samanikäsiin... Kuulun vähemmistöön. tästä on tullu uus ikuisuuskysymys. Tähänki miulle taas keksittäs paljon paljon erilaisia versioita piristää.. Ehkä tällä hetkellä tärkeimmät ja auttavimmat niistä olis just näitten tiettyjen henkilöiden "Muistutat minnuu jouluna." ja "Miks pitäs kulkee massan mukana?" ... Noitten avulla, noihin - niin sanoihin ku henkilöihinki - turvautuen saan todennäkösesti unohettuu tän tältä erää. Tässä vaan on se että tänään asiasta ei saa enää kunnon keskustelua kummankaan kanssa, joten päädyn surkuttelemaan yksin ja itkemään itteni uneen.. No, ehkä se ei oo pahitteeks tälleen sillontällön.
Others are growing and getting experiences and I feel like I'm stuck. Stuck in this childish situation. And I can't get out. Please understand, I'm a bit frustrated. If I don't want to hear, please respect it.
Tosi surullista kuulla , mutta samalla myös helpottunutta sillä painin itsekkin samanlaisten ajatusten kanssa. Parhaan ystäväni seurusteli ilostuttaa ja samalla masentaa minua. Toisaalta minua lohduttaa ajatus että vielä minun vuoroni tulee!
VastaaPoista