Rupesin äsken miettimään, että varmasti joillain ihmisillä on tapana hukuttaa huolet juomalla. Omalla kohallani lenkkeily ajaa saman asian. Vaikka hapottaa tai muutenvaan sattuu, silti se vetää puoleensa. Vauhti, voima ja vapaus. Eihän juomallakaan voi mitään lopullisesti unohtaa, se on vaan väliaikasta.., sama sinällään juostessa. Jos pystyy ajattelemaan huonolla tavalla liikaa lenkillä, vauhti on liian hidas. Toisaalta lenkkeillessä voi ajatella asioita paljon myös hyvällä tavalla. Varsinki tuommosia metsäteitä pitkin kulkiessa raitis ilma selvittää ajatuksia kummasti, vaikkei välttämättä uskois. Ei miusta kyllä kaupungissajuoksijaa tulis, jalat ei kestäs.
Asiasta muumilaaksoon. Filosofia on mielenkiintonen aihe ja filosofisia juttuja on kiva pohtii. Entä jos aattelen jotenki eritavalla kun muut? Joskus ainaki tuntuu että miun maailmankuva on ihan vääristyny, kun pelkään/jännitän asoita vaikka tiiän ettei tarviis, ettei oo mitään syytä.
Tai sit vois kuvitella että tää kaikki onki vaan miun mielikuvitusta, että mitään tätä maailmaa ei oo oikeesti olemassa. Ku sitä miettii tarpeeks ja saa päänsäryn, voi todeta että ei sillä oo merkitystä. Koska vaikka tää olis miun mielikuvitusta, oon silti onnellinen ja tää miun kuvitelma 'elää omaa elämäänsä' enkä tiiä sitä ennalta..., ni oon sit mieluummin tietämättömän onnellinen tässä mieleni Matrixissa :) Ei merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti