~ You may say I'm a dreamer, but I'm not the only one

Miks se menee aina niin että sillon tule paras inspiraatio kirjottaa, kun olis miljoona muuta asiaa hoidettavana? Todennäkösesti se johtuu siitä että yritän parhaani mukaan vältellä noita tekemättä olevia äidinkielen juttuja ja yritän paeta tätä kiireistä todellisuutta edes jollain tavalla.. Siinäpä sitä riittääkin aihetta.

Tuntuu että ihmiset - ainaki mie ite - on kokoajan kiireisiä, ja se korostuu vielä tämmösinä ns. yleisesti kiireisinä aikoina, kuten joulu. Miusta rupes tuntumaan siltä että on tuhat ja yks rautaa tulessa yhtäaikaa: Gaalaan on aikaa about puoltoista viikkoa ja alan pikkuhiljaa miettiä että onkohan siinä nyt muistettu ajatella kaikkea. Sit on meneillään väittelyt, joihin pitäs ehkä vähän valmistautua (okei tarkemmin ajatellen miulla ei oo kun tällä viikolla yks ja ens viikolla yks väittely, koska onnistuin livistämään vahingossa siitä missä halusin oikeesti olla mukana..). Ainii sit on kans joulukirkkoa varten näytelmäharjotuksia juuu.. Ja tottakai ei saa olla unohtamatta näitä perus koulujuttuja mitä tälläki hetkellä olis tuossa vieressä, oottamassa että joku tekis ne; äikän tekstitaitovastaus joka vaikuttaa numeroon, sekä äikän essee, joka muistaakseni myöski vaikuttaa numeroon. Ei paineita, palautukseenha on tekstitaidolla vielä ruhtinaalliset melkein kaks vuorokautta, esseellä kolme.. Muistinkoha varmasti nyt kaiken? Ainii joululahjoja on vielä ostamatta ja rahaa on huimat 80 senttiä, niillä varmasti saadaan hyvä mieli vähintään kolmelle ihmiselle? Jep jep.

Kokoajan kiirettä ja stressiä. Silti pitäs joskus kyllä pysähtyy miettimään että mikä kiire meillä tässä on, valmiissa maailmassa. On katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa, kenellä minkäki verran. Suurimmalla osalla meistä, uskaltasin veikata että ainaki kaikilla ketkä tätä tulee lukemaan, on jonkinlainen perhe ja ystäviä, jotka kyllä välittää, vaikka niille ei oliskaan ostanu joululahjaa.. Ja mikä on pahinta mitä vois tapahtuu, jos ei ehikkään deadlineen mennessä tehä tekstitaitovastausta tai esseetä? Numero laskee, voi kyynel. Ei koulunkäynti ennenkää oo kaatunu yhteen numeroon (ainakaan miulla, ja oon siitä hyvin onnellinen).

Pitäs vaan olla stressaamatta, ainakaan liian paljoo. Terveystiedon tunnilla opittua: Lyhytkestonen, ei liian voimakas stressi (eustressi) parantaa suorituskykyä, mutta pitkäkestonen voimakas stressi (disstressi) altistaa vaan sairauksille, heikentää suorituskykyä ja.. no, nii. Stressin oireet on ikäviä. Väsymys, unettomuus, jaksamattomuus, äksyily, päänsärky, niskakivut jnejnejne. Pitäs oppia tunnistamaan stressinsietokykynsä ja tehä parhaansa sen rajoissa. Elämä on liian lyhyt stressaamiseen. Joskus on ihan hyvä vaan pysähtyä ja nauttia elämästä. Pitää muistaa ottaa aikaa myös itelleen.

Hyvää joulun odotusta ihmiset♥