I can't listen love songs anymore

On jääny kirjottelu, hups.. minkäs teet ku on kesä, ja ei oikein oo aikaa, ja semivähän inspistäki.

Tänää oli kolmas työpäivä Liperin ässässä! Oliha tuo iha kivaa, varsinki ku ajattelee että rahantuloo ei voi estää ;) Jaja työseuraki on aika hassuu siellä ;D Jutut on aika mahtavii :D

Oh, who is envious? Me? Nooo, never! :) But still inside me it's burning. The flame of envy.
Why you can have everything I wanted so badly? I really have noticed that life isn't fair.
Maybe I should stop dreaming. Easier said than done. I realized it for a long time ago.
Nyt jälkeenpäin tuntuu höhlältä ajatella että olipas sitä pentuna naiivi ja tietämätön kaikesta. Muistan ku fanitettiin joskus 10-12v jotain Avril Lavignee (

)sillee "JEE tää biisi on hyvä koska tää kuulostaa kivalta :))))))!" Nyt ku niitä eksyy kuuntelemaan, ajattelee vaa että voi luoja ku sillonkaa ei tajunnu mistään mitää... Ei niitä sanoja jotenki osannu kuunnella sillon, se vaa oli se mitä tarttuvampi renkutus, sitä parempi se biisi on. Ei tästä sen enempää.

Mikä on tämä surina? Sekavaa paskaa pyörii ympäri miu päätä... Katkera, kateellinen, onnellinen, ilonen pettyny... kaikkia näitä yhtäaikaa. Eiks sen vois jo sanoo olevan vähän liikaa? Katkera siitä, että miun piti ite udella joku tuommonen asia, kateellinen ylipäätään koko asiasta, onnellinen toisen puolesta, ja ilonen koska toinenki on, pettyny siihen että se jumalaton onari ei tullu. Olisin hei vähintäänki oottanu kunnon hehkutusta. Ja sit se kateellisuuskatkeruus myös siitä että on jotenki pentu olo. Ei sillä että olis syytä, tai mitään, mut ÄH. Jotenki semmonen.. "kokematon". Ihmiset, joille voin sanoo olevani kateellinen, tai joita pidän ees jollain tavalla, jollain tasolla esikuvinani... Mitähä yhteistä niillä on? EI sen takii et "ne on ees joskus seurustellu", vaan sen takii, että ne on jotenki itsevarmempia, (helvetin tyhmältä kuulostaa mutta) kokeneempia, VITTU jotenki parempia ihmisiä saatana. En oo osannu ajatella enää sen jälkee niistä samalla tavalla. Yks ihan liian kaunis ihminen, ollu aina "parempi", ym., sit "uus-vanha" tuttavuus, joka vanhana tuttavuutena oli pentu, mut uutena tuttavuutena jotenki, jollain tasolla paljo kasvaneempi. Paras kaveri, jonka kanssa enne aatteli olevansa suunnilleen samalla tasolla, myt nyt se onki jo hypänny paljon korkeemmalle. Toinen erittäin hyvä ystävä, sama juttu ku parhaan kaverin kohalla.. KAIKKI IHMISET MIUN LÄHELLÄ, JOITA PIDÄN JOLLAIN TAPAA VÄHÄSEN KORKEEMMASSA ARVOSSA KU MUITA! Miks haluun lähelleni näitä ihmisiä? En tosiaan tiiä. Okei nyt kyllä erottelen ihmisiä pahemman kerran.

ANTEEKS JOS KESÄ ON PERSEESTÄ -.- Syksyy ootellessa! (:

Jmoi (:

ps. otsikko, syy on se että ei tuu mitää muuta mielee ku "fresh couple"