~ Can anybody hear, or am I talking to myself?

Nyt on taas sellanen olo että pitää jakaa soittolistaa. Ei tässä muuta.

Amaranthe – Future On Hold
Amaranthe – The Nexus
Ed Sheeran – You Need Me, I Don't Need You
Ukkosmaine – On/Off
Sirenia – My Mind´s Eye
Elokuu – Avautuu
Britney Spears – Hold It Against Me


Ainiin. R.I.P. Nokia X3-02, welcome home Nokia C2-02, and we'll meet on monday Nokia asha 300...

~ I'm my own demon

Tuntuu että oon peili. Missä omat ajatukset haloo? En tunne itteeni ollenkaan. Tunnen vaan aina sen henkilön kenen seurassa oon. Mukaudun siihen. Heijastan samoja ajatuksia takas, jos en oo täysin eri mieltä asiasta. Vai oonko muka tosiaan niin 'kaikkiruokanen' joka vitun ikisessä asiassa? Epäilen vahvasti.

Oon pyrkiny olemaan ajattelematta asiota. Sen seurauksena oon huomannu etten ajattele oikeen mitään, vaan koska välttelen yhen aiheen ajattelua koska se menee alta aikayksikön haaveiluks. Kai se sit on niin että iso osa miun ajatuksista liikkuu aiheessa jota ei saa ajatella.. Hän-joka-jääköön-nimeämättä, pa dum tss. Nauras varmaan jos tietäs että kutsuin sitä just Voldemortiks.. Mutta takas aiheeseen. Tuntuu että en ajattele enää mitään järkevää. Nojaa millon oisin ajatellu? Mutta siis en saa ajatuksiani kokoon, ne harhailee hirmu levottomasti. Hyi.
Kaiken tän taustalla on pelko. Pelko monista asioista. Entä jos ei, vaikka jotkut väittääki vahvasti kokoajan että joo joo, ihan selvästi? Entä jos oikeesti EI? Oon jo nyt liikaa antautunu tähän koko hommaan. Mihin kadotinkaa sen pessimistisen realismin, että ei kuitenkaan?
Eilinen oli hiljaseloo. Varmaan ennätysvähän jutteluu ihan alun jälkeen. Ensimerkit erkanemisesta? Välimatkan ottamisesta? Vaiko sittenki testausta? Sit löytyy vielä se toivo: vai sittenki vaan kiireinen päivä?... Vittu että on perseestä tuo toivo. Ja vaikka miulle sanotaan että kysy siltä! Hmmm. Toisaalta vois. Sittenpähän tietäsin että kannattaako tätä jatkaa. Mutta toisaalta pelkään sitä vastausta niiin jumalattomasti. Enkä oo varma että onko aika vielä kypsä. Ehkä siis annan vielä olla. Tilanne ratkesi äänin 2-1 odottamisen puolesta.

Toinen päivä. En edes odota sen olevan paikalla. Wut?

Ps. Saanko vaan nukkua koko viikonlopun?

~ A situation like this, should never exist

Tällä hetkellä tuntuu että on vaan hyvin vähän ihmisiä kenenkanssa ystävyyssuhde on molemminpuolinen.. Joko se menee siihen että mie haluisin olla jonkun ystävä mutta se ei minun, tai toisinpäin. Tiiän että tää todellakaan ei pidä paikkaansa.., mutta tällä hetkellä tuntuu tältä.
Se ilmenee esimerkiks facebookissa keskusteluissa. On näitä tiettyjä ihmisiä, joita mie pidän jopa ystävinäni, tai ainaki voisin pitää jos vaan juteltas vähänkään enemmän.., mutta kun se oon aina minä joka alottaa keskustelun. Aina. Jos mie en alottas chattaamista ni sitä ei alkas ikinä. Eli toisinsanottuna ne ei oo tarpeeks riippuvaisia/kiinnostuneita miusta / miun asioista että ne jaksas alottaa sen chattaamisen..
Mutta totuus on myös se että on muutama sellanenki ihminen jotka aina alottaa miun kanssa sen juttelun, ja vaikka se tuntuuki ilkeeltä myöntää (ja tulee sellanen olo että oon huono ystävä :((...) ni en mie alota niitten kanssa keskustelua just ikinä.
Mistähän se sit johtuu etten alota sitä ikinä? En kerkee, ei huvita, en tunne tarvetta, ei oo mitään sanottavaa.. Onhan näitä tekosyitä :/ Jos joku tunnistaa ittensä tästä kohtaa, ni pyydän oikeesti anteeks, koska en tee sitä tarkotuksellisesti.. Ja miulle saa aina alkaa jutella :) !
Jos sitte palataan niihin kenen kanssa mie aina alotan sen keskustelun... Onkohan niillä samallaisia olevinaan-syitä miks ne ei alota.. Vai ärsytänkö niitä oikeesti ylipäätään juttelemalla? :d On se kumma ku tästä elämästä on tullu näin hankalaa. Tai sit miusta vaan on tullu hemmetin riippuvainen ihmisistä. Ei tää oo enää edes tervettä.
Tässä vaiheessa voin vaan sanoo että luojan kiitos on niitäki ihmisiä kenellä ei oo facebookkia, ni niitten kanssa en voi pettyy tämmösen samanlaisen mie-oon-liian-riippuvainen-mutta-sinnuu-ei-ees-kiinnostas tilanteen kanssa. Vaikka se onki harmillista että voi jutella vaan koulussa.. mutta sen kestää. Siellä se on kuitenki aitoo f2f kanssakäymistä, ni toisesta voi nähä vähä paremmin sen että kiinnostaako sitä vai ei.
Tää on ihan hirveetä huomata että tää miun testosteronisen seuran tarve vaan lisääntyy.. Tai siis omfhgfgioslkjgb en usko että kukaan voi tajuta tätä että miltä tää tuntuu... Tästä on vaan tullu miun oma päänsisänen insideläppä että oon testosteroninarkkari. Lomat, viikonloput, kaikki nää on ihanku vierotusta. Aluks vierotusoireet (mitä vierotusoireet, entiiä) vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa... Sit jos sitä vierotusta jatkuu tarpeeks kauan ni oireet alkaa hellittää ja tuntuu paremmalta. Mutta. Sit kun palataan takas arkiseen aherrukseen ni altistun uuestaan. Ja jos sorrun ni se on sitte taas menoo. Mutta nii. Ei tästä tän enempää.

Vois kattoo putkeen nuo 11h 26 minuuttii ;)

Oh and btw, my evening just got much better.. :) hihi :) 

~ ...

"Älä turhaan musta huoli,
mun sielulla vaan on pimeekin puoli.
Tosi harvalle sen vaan näytän
ja sillonki tuntuu et vaan hyväks sitä käytän.

Oon monesti joutunu samaa paskaa kestää,
sä et voinu tätä mitenkää estää.
Olit naula viimene tähän lahonneeseen arkkuun,
mut älä pelkää, en juokse enää karkuun.

Välil tuntuu siltä et ois parempi jos en heräis,
äkkii kaikki ittensä keräis.
Silti kuitenki mun silmäs kyynel kiiltäis,
ennemmin ku veitsi tai terä ihooni viiltäis.

Älä turhaan musta huoli,
mun sielulla vaan on pimeekin puoli.
Ei tartte olla huolissaan et oisin itsetuhonen,
vaikkei ajatuksen tasol se ois kerta ensimmäinen."
~Unknown

~ maybe I should let you go

Tiiän olevani liian helppo. Tiiän todellakin. Ainaki jos en aiemmin tienny ni nyt tiedän. Enkä vaan ilmeisesti edelleenkää ota opikseni. Huoh asdfghhjjklöä perkele. Okei, kyllä tää tästä. 'Been there, done that'. Ironia vähän haiskahtaa :) Ei haittaa. Kyllä mie tän kestän taas. Niin monesti enneki.

Tää tuntuu ihan liian dejá vùta viime kevääseen verrattuna. Vittu. Nyt vasta tajusin. Kevät on ihan syvältä :o

Tän takia junnut olis parempi vaihtoehto.. Ne ei vaistoo vielä oikeestaan mitään. Ehkä pitää vaan tyytyy puumailemaan.. Ainaki siihen asti kunnes oppisin.

FML. Feel free to ask. Katellaan sitte monellekko kerron.

PS. Ainiin ja Sara. Muistuta etten ikinä kirjota enää tällasta paskaa :D Äläkä huoli, tää menee kyllä ohi hyvin äkkiä. Tää ilta vaan pitää omistaa unohtamiselle :)

Yäk, anteeks. Miten voi olla näin luuseri. YKSITTÄINEN VIIKONLOPPU voi hyvä luoja oon ihan toivoton. Hakatkaa miut jooko?

~ Deja vu I fall apart

Ruvetaan suunnittelemaan leffailtaa tyttöjen kanssa. Mietitään sitä että mitäs me oikein katottas. Miun mieleen tulee liuta toiminnan, draaman ja jännityksen täyteisiä pätkiä, kun taas muut ajattelee romanttisia komedioita. No, ei sillä niin väliä ole, vaikka suurin osa miun tuomista leffaehdotuksista laitetaan syrjään heti kättelyssä. Joko oon kattonu ne ite aiemmin, tai voin kattoa ne myöhemmin tietäen että ne on ihan sairaan hyviä leffoja. Päädytään kattomaan leffa, jonka pääosassa on Johnny Depp. Ihan vaan koska Johnny Depp.

Oon vasta viime vuosina tajunnu, että elokuvien kattominen  on miun mielestä oikeesti hyvää viihdettä. Vaikka tykkään eniten mukaansatempaavista toimintaleffoista, esimerkkinä Batmanit (Batman Begins, Batman- Dark Knight, Batman- The Dark Knight Rises) ja Holmesit (Sherlock Holmes, Sherlock Holmes- A Game of Shadows), katon myös paljon, paljon muita. Luulisin, että just se että oon kattonu niin monenlaisia leffoja niin pienestä pitäen, on saanu miut arvostamaan niitä. Ei se haittaa vaikka joskus tulee katottua jonki sortin aivopieru (Zoolander) tai puoltoista tuntia jätkää laatikossa (Buried), enkä edes muista pääskö se sieltä hengissä ulos.. Mutta silti.

Ainiin ja sitten tietysti on myös kauhuleffat.. Aina oih, niin ihanat. Mutta silti kutkuttavaa kattomista. Esimerkkinä tänpäivänen.. (House of Wax) Nam.

Jos sitä kohta nukkumaan.

Ainiin. PS. Kolmas maailmansota on suunniteltu. Se käydään USA& Venäjä vs. P-Korea &Suomi. Sota päättyy niin että tapahtuu Zombievallankumous ja Zombiet valtaa maailman. Keskustelut on parasta. :)

Kertahan se on ensimmäinenki onnistua jossakin.

Oon mieittiny että pitäskö miun kirjottaa tähän jotaki erityistä.. Onhan tää kuitenki 200. blogiteksti. Nääääh. Enkä jaksa. Screw this :)

Mutta kirjottaa on pitäny joka tapauksessa jo monta päivää. Nyt sitte päätin saaha aikaseks.

Kävin tänään taas koululla Liperissä. Oli tosi kiva nähä Ailaa ja Kirsii ja Jukkaa. Ja tietty kans Ristoo ja Pekkaa, Piaa, Mirjaa ja reksii :):) Jotenki miulle tulee semmonen LIKE A BOSS -olo ku käyn siellä. Tunnistan sen kuitenki omaks koulukseni varmaan vielä enemmän mitä seiskat. Mie olin siellä pidempään. Miulla on siellä vielä tuttuja vähän luokalla jos toisella. Se on ihan mahtava tunne, kun ne kattoo vähän ylöspäin sieltä omista nurkistaan silleen 'wwut, kuka tuo on ;o?', meitsi silleen Bitches please ;) Mutta joo, ihana oli nähä riparijunnuja, vaikka niistä aika monet oliki silleen mitä vittua sie teet täällä.. :) kyllä niistä silti oli kiva nähä minnuu ;) ainaki miusta oli kiva nähä niitä :)

Mitä. Hevon. Vittua. Täällä. Tapahtuu. Okei hei nyt pitää vaan ottaa iisisti. Muuten tässä ei käy hyvin. Ikinä. Onko näissä fb-jutusteluissa muutenkaa ikinä käyny mitenkää hyvin? Okei ei kovin monesti. On silti muutamaan otteeseen. Mitä vittua hei nyt loppuu tämä paska. Shiiiiiaaaat D---: Maybe this was the first time when I could control myself, and it was worth it. Maybe I should try it more often.

Hups kello tuliki jo kolme... Jos sitä nukkumaan :)