Se ilmenee esimerkiks facebookissa keskusteluissa. On näitä tiettyjä ihmisiä, joita mie pidän jopa ystävinäni, tai ainaki voisin pitää jos vaan juteltas vähänkään enemmän.., mutta kun se oon aina minä joka alottaa keskustelun. Aina. Jos mie en alottas chattaamista ni sitä ei alkas ikinä. Eli toisinsanottuna ne ei oo tarpeeks riippuvaisia/kiinnostuneita miusta / miun asioista että ne jaksas alottaa sen chattaamisen..
Mutta totuus on myös se että on muutama sellanenki ihminen jotka aina alottaa miun kanssa sen juttelun, ja vaikka se tuntuuki ilkeeltä myöntää (ja tulee sellanen olo että oon huono ystävä :((...) ni en mie alota niitten kanssa keskustelua just ikinä.
Mistähän se sit johtuu etten alota sitä ikinä? En kerkee, ei huvita, en tunne tarvetta, ei oo mitään sanottavaa.. Onhan näitä tekosyitä :/ Jos joku tunnistaa ittensä tästä kohtaa, ni pyydän oikeesti anteeks, koska en tee sitä tarkotuksellisesti.. Ja miulle saa aina alkaa jutella :) !
Jos sitte palataan niihin kenen kanssa mie aina alotan sen keskustelun... Onkohan niillä samallaisia olevinaan-syitä miks ne ei alota.. Vai ärsytänkö niitä oikeesti ylipäätään juttelemalla? :d On se kumma ku tästä elämästä on tullu näin hankalaa. Tai sit miusta vaan on tullu hemmetin riippuvainen ihmisistä. Ei tää oo enää edes tervettä.
Tässä vaiheessa voin vaan sanoo että luojan kiitos on niitäki ihmisiä kenellä ei oo facebookkia, ni niitten kanssa en voi pettyy tämmösen samanlaisen mie-oon-liian-riippuvainen-mutta-sinnuu-ei-ees-kiinnostas tilanteen kanssa. Vaikka se onki harmillista että voi jutella vaan koulussa.. mutta sen kestää. Siellä se on kuitenki aitoo f2f kanssakäymistä, ni toisesta voi nähä vähä paremmin sen että kiinnostaako sitä vai ei.
Tää on ihan hirveetä huomata että tää miun testosteronisen seuran tarve vaan lisääntyy.. Tai siis omfhgfgioslkjgb en usko että kukaan voi tajuta tätä että miltä tää tuntuu... Tästä on vaan tullu miun oma päänsisänen insideläppä että oon testosteroninarkkari. Lomat, viikonloput, kaikki nää on ihanku vierotusta. Aluks vierotusoireet (mitä vierotusoireet, entiiä) vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa... Sit jos sitä vierotusta jatkuu tarpeeks kauan ni oireet alkaa hellittää ja tuntuu paremmalta. Mutta. Sit kun palataan takas arkiseen aherrukseen ni altistun uuestaan. Ja jos sorrun ni se on sitte taas menoo. Mutta nii. Ei tästä tän enempää.
 |
| Vois kattoo putkeen nuo 11h 26 minuuttii ;) |
Oh and btw, my evening just got much better.. :) hihi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti