~ Why do you have to go and make things so complicated?

Onko kellään muulla ikinä semmonen olo, että kun joskus tuntuu siltä, että haluais omiin murheisiinsa lohtua, ni sit siihen tulee joku ihminen, jolla on oikeesti joku pahempi ongelma, tai muutenvaan huonompi tilanne? Siinä samalla tuntee ittensä niin säälittäväks, kun tajuaa valittavansa pikkuasiasta, ja sitten vielä säälittävämmäks kun silti haluais jonkun joka piristäs ees sen pienenki murheen takia. Niin paskaa välillä tajuta olevansa niin hyvässä tilanteessa ettei oo oikeutta semmoseen ylellisyyteen kun piristäminen, ja että muut tarvitsis sitä enemmän.

Pitkästä aikaa ei oo tuntunu näin ikävältä. Onneks on kuitenki ees muutama ihminen joka pystyy piristämään ihan tietämättäänki. Tää vaan on hämmentävää. En halua. Miks miulle aina käy näin..? Pitää vaan kattoo, aika näyttää mitä tuleman pitää. Haluisin uskoo että tää on kohtalo, ei kai tätä muuten olis tapahtunu.. Mut eihän sitä voi tietää. On se nähty ennenki että se mikä on näyttäny liian hyvältä ollakseen totta, ei olekaan ollu totta. Paitsi että tää ei oo kyllä ollu liian hyvää. Hemmetinmoista sattumaa vaan. Ehkä se ei oo ollu sattumaa. Joo nyt menee taas liian sekavaks. Pointtini on tämä:

~ There's nothing here in the world that can replace you

Tiiättekö, kun joskus on semmonen päivä, että mikään ei oikein onnistu? Tänään vähän tuntu olevan semmonen, ainaki osittain, tai sit se oli vaan kompensaatiota; ei saa olla liikaa hyvää ilman huonoo.

Ensimmäisenä aamulla, vähän niinkun nukuin herätyksen ohi. Herätyshän oli vartin yli kuus, päädyin nousemaan sängystä varttia vaille seittemen ku iskä tuli hätistelemään että pitäs kohta olla menossa jo. Kotoa lähettiin sit jotain kaheksaa vaille seittemen.. Kerkesin kuitenki linkkaan ihan hyvin. Oli vaan aika äkkilähtö.

No sitte koulussa eka tunti liikuntaa, käytiin sitte Heinosen leipomossa kahvilla Minnan kanssa, mikä osaltaan nosti päivän fiilistä. Liikkatunnin jälkeen ruotsi, kierrettiin Junnen kanssa vähä ympyrää ku luokka oli vähä kadoksissa. No, löyty seki sit lopulta. Ruotsin jälkeen matikkaa, missä tajusin että aamun kiireessä olin unohtanu laskimen laturiin. Eihän siitä laskemisesta hirveesti sit mitään tullu, mutta onneks Iriksen kanssa sit sen laskimella laskettiin. :D Matikan jälkeen ruokailu, ruokavälkällä käytiin poikien kanssa mäkkärissä, mikä taas oli plussaa päivälle.

Noh, eihän tässä sit ollukkaa vielä tarpeeks kommellusta. Miulla piti olla ajotunti kahelta. Huom. PITI olla. Innokkaana historian opiskelijana (...) katon sit kelloa yhessä vaiheessa. Kymmene yli kaks, kohta pääsee kotiin. EIKUN MITÄ. KYMMENEN YLI?!? Juu eihän miun pitänykkää olla auto-opistolla kymmene minuuttia sitten... No, eikun soittamaan opistolle että huomasin kellon olevan liian paljo vähä liian myöhään. Onneks ajo-opettaja ymmärs ja sano että katellaan seuraavalla tunnilla lisää niitä ajoja sit.. xd voi helvetin perkele oikeesti. Aattelin sit että fuck this shit ja lähin keskustaan kahville. Pitää vaan toivoo että tästä päivästä selvittäs näillä, ei tähän tarviis enää mitää häsläystä lisää. Toisilla tää päivä olis perjantai 13., mut miulla ilmeisesti sit maanantai 17. .. huh huh. ._.

Dead by Aprilin uusin albumi Let the world know.. ♥_♥ eargasm. kylläkiitos!

~ Mä oon sopivasti onnellinen

Taas saatan tulla vähän jälessä, mutta tein tuossa viikonloppuna biisilöydön. Biisi, jota oon tässä nyt parisen päivää kuunnellu hyvinki paljon Robinin uusimman biisin ohella. Elias Kaskinen & Päivän sankarit - Sano se mulle. Tuossa biisissä on oikeesti ideaa. Ja tuossa on jotain joka jäi miulle mieleen. "Mä pelkään kysyy koska tiedän kuinka vaikeeta on löytää se, joka tuntuu oikeelta." Tuon yksittäisen, kontekstistaan irrallisen lauseen takia tuo kappale jäi miulle mieleen kun ekan kerran kiinnitin huomioo sen sanoihin. Kuunneltuani ajatuksen kanssa pari kertaa tajusin että kappale on muutenki ihan sairaan hyvä. Pitää vaan koittaa olla kuluttamatta sitä puhki heti.. No, onhan miulla kans Robinin "Onnellinen".. :)

Epämääräsen ajatuslinkin (jonka jätän pimentoon, sori) kautta päästään taas kohtaloon. En muista millon oon viimeks kirjottanu omasta kohtaloon uskomisestani, vai oonko kirjottanu ollenkaan, mutta helpotetaan kaikkia laiskoja. 

Rupesin miettimään, että ehkä oikeesti kaikki mitä tapahtuu, on tarkotettu tapahtuvaks. Ei välttämättä niinkää että jokaisella pikkujutullaki on joku elämää mullistava tarkotus, mutta esimerkiks joku ihminen, joka kohtalaisen yllättäen, ihan puskista, tulee siun elämään.. Varsinki jos vähän vaikuttaa, että se henkilö on tullu siun elämään tai vähintäänki ajatuksiin ihan jäädäkseen, niin ehkä sen on tarkotettu osaks siun elämää. Tää nyt kuulostaa ihan tyhmältä, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkotan. Varmasti meiän jokaisen elämässä on semmosiaki ihmisiä, jotka on semmosia 'tuttuja', ei niin tärkeitä ku jotkut toiset, niin en tiiä voiko näin ees sanoa, mutta niitä ei välttämättä oo tarkotettu osaks meiän elämää. Ainakaan vielä, mistäs sitä tietää, jos joku päivä meidän kohtaloitten polut vaikka kohtaiskin.. 

Joo jätetäämpä tuo pintaliito nyt pois. Tässä nyt on kyse ihan yhestä ja tietystä ihmisestä. Ihminen joka tuli miun elämään aivan yhtäkkiä, vaikka siitä on nyt jo jonki aikaa. Ehkä meidän oli tarkotuski kohdata. Omalta kohaltani voin sanoo, että tällä ihmisellä on ollu ihan järkyttävän suuri merkitys miun henkiselle kasvamiselle ja aikuistumiselle. Oon oppinu ajattelemaan asioita realistisemmin. Oon kasvanu edes vähän pois semmosesta naiivista hyväuskosesta ajattelutavasta. Ja vielä paljon paljon paljon muuta. Kadotin taas ajatuksen kun rupesin miettimään mutta ei kait se niin vaarallista oo. Se vaan piti vielä sanoo, että kun tuut joskus lukemaan tätä, ja tunnistat ittes tästä, niin kiitos. Hoen sitä välillä aika usein, mutta oon vaan niin onnellinen kun oot olemassa. Oot parasta mitä miulle on tapahtunu aikoihin. 

Enempää en uskalla sanoo ainakaan vielä. 

Tuosta äskeisestä ajatuskatkoksesta, löysin itteni ajattelemassa toista ihmistä jolla oli muutaman kuukauden hyvinki merkittävä rooli miun elämässä, myös hänelle erittäin isot kiitokset vielä kaikesta, en tuu ikinä unohtamaan ja muistelen hyvällä. Toivon että näin on toisinki päin, vaikka olis paljonki syitä miks ei tarviis olla.. Nojoo mutta joo. 

Väsyneenä taas syntyy ihmeellistä settiä. Älkää tuomitko kovin pahasti.