~ Mä oon sopivasti onnellinen

Taas saatan tulla vähän jälessä, mutta tein tuossa viikonloppuna biisilöydön. Biisi, jota oon tässä nyt parisen päivää kuunnellu hyvinki paljon Robinin uusimman biisin ohella. Elias Kaskinen & Päivän sankarit - Sano se mulle. Tuossa biisissä on oikeesti ideaa. Ja tuossa on jotain joka jäi miulle mieleen. "Mä pelkään kysyy koska tiedän kuinka vaikeeta on löytää se, joka tuntuu oikeelta." Tuon yksittäisen, kontekstistaan irrallisen lauseen takia tuo kappale jäi miulle mieleen kun ekan kerran kiinnitin huomioo sen sanoihin. Kuunneltuani ajatuksen kanssa pari kertaa tajusin että kappale on muutenki ihan sairaan hyvä. Pitää vaan koittaa olla kuluttamatta sitä puhki heti.. No, onhan miulla kans Robinin "Onnellinen".. :)

Epämääräsen ajatuslinkin (jonka jätän pimentoon, sori) kautta päästään taas kohtaloon. En muista millon oon viimeks kirjottanu omasta kohtaloon uskomisestani, vai oonko kirjottanu ollenkaan, mutta helpotetaan kaikkia laiskoja. 

Rupesin miettimään, että ehkä oikeesti kaikki mitä tapahtuu, on tarkotettu tapahtuvaks. Ei välttämättä niinkää että jokaisella pikkujutullaki on joku elämää mullistava tarkotus, mutta esimerkiks joku ihminen, joka kohtalaisen yllättäen, ihan puskista, tulee siun elämään.. Varsinki jos vähän vaikuttaa, että se henkilö on tullu siun elämään tai vähintäänki ajatuksiin ihan jäädäkseen, niin ehkä sen on tarkotettu osaks siun elämää. Tää nyt kuulostaa ihan tyhmältä, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkotan. Varmasti meiän jokaisen elämässä on semmosiaki ihmisiä, jotka on semmosia 'tuttuja', ei niin tärkeitä ku jotkut toiset, niin en tiiä voiko näin ees sanoa, mutta niitä ei välttämättä oo tarkotettu osaks meiän elämää. Ainakaan vielä, mistäs sitä tietää, jos joku päivä meidän kohtaloitten polut vaikka kohtaiskin.. 

Joo jätetäämpä tuo pintaliito nyt pois. Tässä nyt on kyse ihan yhestä ja tietystä ihmisestä. Ihminen joka tuli miun elämään aivan yhtäkkiä, vaikka siitä on nyt jo jonki aikaa. Ehkä meidän oli tarkotuski kohdata. Omalta kohaltani voin sanoo, että tällä ihmisellä on ollu ihan järkyttävän suuri merkitys miun henkiselle kasvamiselle ja aikuistumiselle. Oon oppinu ajattelemaan asioita realistisemmin. Oon kasvanu edes vähän pois semmosesta naiivista hyväuskosesta ajattelutavasta. Ja vielä paljon paljon paljon muuta. Kadotin taas ajatuksen kun rupesin miettimään mutta ei kait se niin vaarallista oo. Se vaan piti vielä sanoo, että kun tuut joskus lukemaan tätä, ja tunnistat ittes tästä, niin kiitos. Hoen sitä välillä aika usein, mutta oon vaan niin onnellinen kun oot olemassa. Oot parasta mitä miulle on tapahtunu aikoihin. 

Enempää en uskalla sanoo ainakaan vielä. 

Tuosta äskeisestä ajatuskatkoksesta, löysin itteni ajattelemassa toista ihmistä jolla oli muutaman kuukauden hyvinki merkittävä rooli miun elämässä, myös hänelle erittäin isot kiitokset vielä kaikesta, en tuu ikinä unohtamaan ja muistelen hyvällä. Toivon että näin on toisinki päin, vaikka olis paljonki syitä miks ei tarviis olla.. Nojoo mutta joo. 

Väsyneenä taas syntyy ihmeellistä settiä. Älkää tuomitko kovin pahasti.