Puoltoista viikkoo sitten oli nulikoitten konfirmaatiopäivä.. Oli ihana taas nähä niitä, silleen viikon jälkeen, mutta nyt se on sitte lopullisesti ohi! :c Toivottavasti nähään, ja varmasti nähäänki!!, vielä tulevaisuudessaki :) Ja näin sillon samalla myös muutamaa vanhaaki muksua, voih ihanaa :') ♥
***
Kiirettä pitää vielä about viikon, sit se alkaa hellittää... Pitäs kaiken maailman koulujuttuja tehä, historian esseetä, filosofian opinnäytetyötä ja sarjakuvaa, sit pitäs vähä petrata matikassa.. Inssi uusiks perjantaina, katellaan jos sen kortin onnistus saamaan sitten. Koeviikko alkaa huomenna. Vapaapäivä, miten ihanaa! :)
Ai että ku voi ulkona olla ihana ilma. Aurinko lämmittää ihanasti ja tuntuu että ei oo mitään huolia eikä murheita. Eihän miulla itseasiassa olekkaan, kun tarkemmin mietin. Tiiättekö sen tunteen, kun joskus tajuaa että tänään elämä kyllä hymyilee, ja asiat on hyvin! Aurinko saa todellaki kyllä ihmeitä aikaan. Tähän ku viittis käyä jostain kupin kahvia, nii olis ehkä täydellistä. Paitsi että mikään ei oo täydellistä.
Esimerkiks se, että miks oppilaat ei saa valita opettajaansa? Kuitenki oppilaitten hyötyhän siinä on kyseessä, ja heidän parhaakseen se opetus on. Oppilaitten kouluttamisesta se palkka sille maksetaan, miks me ei saada niille rahoille haluamaamme vastiketta? Yhteiskunta haloo.. Kahta kuukautta vaille työkokemukseltaankin pätevä opettaja ei voi edes hakea virkaan, koska kaks_vitun_kuukautta puuttuu. Yks parhaista opettajista mitkä minua on opettanu, voin vilpittömästi sanoa. Ja ei, ei tule onnistumaan vakituiseen paikkaan hakeminen. Ikävä kyllä tulee jäämään ja sääliks käy miun opintoja jos innostus laskee tämmösen takia. Yhteiskunnan menetys. Tää muistetaan vielä.
Noh, kyllä tää tästä. Life goes on, eikä sille mikään voi. Mikään ei oo pysyvää, paitsi muutos. Jos alkasin väkertää noita koulujuttuja nyt kuitenki, ottasin itteeni niskasta kiinni jo kerranki ajoissa. Ehkä. Tai sitten en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti