Miks edes vaivaudun? Miusta tuntuu että tää on niiiiin nähty aikasemminkin..
I know I should get next to you
You got a look that makes me think you're cool
But it's just sexual attraction
Not something real so I'd rather keep wackin'
Why bother? it's gonna hurt me
It's gonna kill when you desert me
This happened to me twice before
It won't happen to me anymore...
Mutta kuitenki, jaksan silti toivoo. Jossain erittäin syvällä on se pieni toivon kipinä, joka (ainakaan vielä) ei oo sammunu. Miten ihmeessä jaksan? Se on erittäin hyvä kysymys mitä kysyn iteltäni sillon tällön, mutten ainakaa vielä oo saanu vastausta.
Oon ristiriidassa itteni kanssa. Kirjotan tuollasta^ mutta silti tuntuu, että on hetki hetkeltä enemmän välinpitämätön olo. Oon tajunnu että miun elämässä on muutakin, on todellakin. Ja jos ei kerran natsaa, ni miks turhaan jäädä jumittamaan? Yhtä hyvin voi mennä eteenpäin ja kokeilla jotain muuta, kasvaa ihmisenä ja viisastua muutenki. Sit jos alkaa myöhemmin kiinnostaa, ni toki voidaan sit katella uudestaan. Jos motto on carpe diem, mutta hetki ei ole nyt, niin sit pitää keksii jotain muuta.
Onneks on näitä random päiviä ja päivän piristäjiä, mitkä ei liity mitenkään miun normaaliin elämään, saa vähän irtiottoo arjesta.. :3 <3
Playlistia:
Lord Est – Sä teet
Avenged Sevenfold – Seize The Day
Stig – Niks ja naks
Metallica - Enter Sandman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti