Normaalia, normaalia, tähän kellonaikaan, tulee tämmöne muistelufiilis.. Aijjaijjai, viimekesä ja sen jälkeine aika muutenki.. Totta, että yläaste on ollu ainaki miulla tähän asti elämäni parasta aikaa. Oikeesti ku nyt miettii ni haluisin niin kovasti palata joihinki tiettyihin päiviin tai ihan vaan hetkiin takas.. Muutamista jutuista tehä jotain eritavalla, toisissa taas tehä _enemmän_ :p Mut minkäs teet kun menneisyyttään ei voi muuttaa. Oon joskus kuullu yhen ihmisen sanovan viisaita sanoja: Kadu mieluummin sitä mitä oot tehny, ku sitä mitä oot jättäny tekemättä. Nyt ite jälkeenpäin harmittelen, et kuulin nuo sanat liia myöhään. Jos olisin kuullu ne aikasemmin, jotki asiat olis ehkä menny eritavalla.
Mut... Toisaalta. Ehkä on vaa parempi et asiat on menny näi niinku vaa ovatki menny, koska oon iha tyytyväinen tähänki hetkeen. Ehkä näistä viimesen puolen vuoden teoista nyt ajattelee sillee et voiku olis älynny tehä eri tavalla... Sitä vanhemmista jutuista.. No, sanotaan että aika kultaa muistot. Näin siinä on miun kohalla ainaki käyny aika tehokkaasti.
Lojaalius on aika mielenkiintonen asia. Yleensä ystävät on lojaaleita toisilleen, ja ennen kaikkee rehellisiä toisillee. Joskus ei vaan asiat mee niin.. joitakuita yritetään suojella sillä ettei kerrota kaikkee, toisia suojellaan kertomalla valkosia valheita. On myös olemassa niitäki ihmisiä ketkä ei oo lojaaleita kenellekkään muulle ku itselleen. Vaikka olis miten hyvä ystävä.. nii ei silti oo lojaali (?). Toisaalta, lojaaliutta on monenlaista, joten on parempi olla arvostelematta ketään... Ja joistaki ihmisistä kannattaa olla vähä varovainen, et luottaako niihin, ne saattaa olla lojaalimpia jollekki muulle. Siinä on kumminki se tietty nokkimisjärjestys että kenelle on eniten lojaali.
Ihme teksii tulee taas tähän aikaa päivästä, ei voi muuta sanoo. Mut sillonha se on kirjotettava ku on inspistä, eiks se silleen mee? (:
jotenki tänää on koko päivän soinu päässä Natasha Beningfieldin Pocketful of sunshine, arvatkaa kuin vitutti koulussa ku se soi päässä, tekis mieli kuunnella sitä, mut KENELLÄKÄÄN ei oo sitä puhelimessa. Tosi kiva, tosi kiva indeed.
Nyt se ei sit enää soi päässä, nyt on vanhojen biisien aika: Nelly Furtadoo, Promiscuous. Jotenki siitä tulee tosi kivoja muistoja mielee, en vaan muista että mitä.. Mahollisesti iskän autossa musiikin kuuntelemista, aivan parasta.
AAA tälleen btw nyt taas iski naamalle se juttu mikä mietitytti iltapäivällä: Mikä oli viime discon viimenen hidas? Siis nyt on hakusessa se biisi. Jos joku muistaa, ni linkatkaa ihmeessä, koska MIE EN MUISTA! o: s: ...
Joskopa sitä kohta nukkumattii reffailemaa, alkaa olla semmonen olo ;p Taustalla pyörii edelleen Resident Evil 2, kuulokkeista now playing Nelly Furtado - Say it rigth
Sonmoro myöhemmäks tänää~>
Fight for your dreams
