~ sen kuitenkin, mokasin

Heheh, olipas tänää kiva päivä :) !

Jokasella on varmasti hyvin henkilökohtanen suhde musiikkiin. Ei kukaa voi käskee että tätä tai tuota siun pitäs kuunnella. Jos väkisin kuunteluttaa toisella jotain musiikkii josta se ei pidä, on kaks vaihtoehtoo. 1. se alistuu, tottuu, ja alkaa lopulta sietää sitä, jopa tykätä siitä. Tai sitte 2. se alkaa vihata sitä entistä enemmän. Mistähän se sitte johtuu että ihmiset tykkää erilaisesta musiikista? Onko se synnynnäistä, vai onko se enemmänki tottumuksia? Kait sitö on tutkittu että lapsi tulis pitämään sellasesta musiikista mitä äiti on odotusaikana kuunnellu, mutta ei se voi pitää täysin paikkaansa, epäilen ainaki hyvin vahvasti. Veikkaisin että saattaahan se alkuun olla, mutta kyllä sit ainaki ku lapsi tai nuori kasvaa, ni tulee mukaan tottumukset, musiikkimaku kehittyy, korva kehittyy, ja musiikkiin alkaa liittyy muistoja. Minkä tyyppisiä muistoja? No, se lienee jokasen oma asia. Miulle itelleni, sosiaalinen ku olen, tulee erittäin monista biiseistä mieleen joku ihminen, tavalla tai toisella. Osa yhistyy ihmisiin siten, että oon kuunnellu jotain kyseistä biisii jonkun ihmisen seurassa (esim. Duo - Panisin, Richard Marx - Right here waiting, jne.).. Osa sit yhistyy ihmisiin sillä tavalla että se biisi jotenki kuvaa sitä ihmistä (Mikael Gabriel - Pohjosen poika, Nylon Beat - Viimeinen, Madcon - Freaky like me,jne.). On sit kyllä niitäki biisejä mitkä ei kuvasta mitenkään ketään, tai et oo ikinä ko. ihmisen seurassa kuunnellu sitä tai mitään muutakaa, ei oo mitään järellistä linkkiä, mutta tulee silti vaan ku ihminen mieleen. Mhollisesti sitä kautta, että se biisi "kuulostaa jonkun ihmisen biisiltä", siis semmoselta musiikilta mitä toinen vois kuunnella. On näitä luokitteluja varmasti monia muitaki, mutta nää on ne mitkä miulla tulee ekana mieleen, ja mitkä koskee miun musiikin kuuntelemista.
Sellaset 'harmoniset' biisit joista ei tuu mitään tai ketään mieleen vaan tulee vaan joku tietynlainen fiilis..., ne on joko helvetin harvassa tai niitä ei oo miun mielestä olemassa. Ehkä miun aivoissa kaikki yhistyy aina jotenki kaikkeen. Niin kuvat, esineet, paikat, muistot, ihmiset, äänet, kuin musiikkiki. Asiat on yhteydessä toisiinsa. Muutenha elämä olis aika irrallista?

Oho tulipas tuo jostain syvältä. Ja onko tuossa huomattavissa vähä semmosen puhekielisen, paskasti kirjotetun esseen tapasen piirteitä? No sitä se ei yritä olla. Se on vaan blogikirjotus. Siitä nyt vaan tuli- Eiei, anteeks! Mie tein siitä tällasen. Alpo /,,/ !

~ we're beautiful like diamonds in the sky

Mäyw haluun jumpinin :3 Just realized. Onha se tekeillä, mutta siinä saattaa kestää enneku se on valmis... ja siitä voi tulla vähä kälyne :p Facebook vittuilee miulle edelleen. Oikeessa laidassa ku on aina niitä sivuehdotuksia, ni AINA, VÄHINTÄÄN kolme viiestä on sellasia että "HÄN ja 3 muuta tykkäävät tästä" tai että vähintään siellä tykkääjien joukossa on tää sama nimi.. Ei niissä muuten mitää yhteistä ole, vaan tämä yks yhteinen tykkääjä .. Tai oon vainoharhanen :/

eilistä taas^

Oon kieltämättä vähä paska ihminen... Tajusin luoneeni uudesta ystävästä korvikkeen vanhalle. Asiat, mitkä olisin ennen selittäny vanhalle kaverille, selitän nyt tälle uudelle... Äh. Ei se kyllä ihan noinkaan oo, koska kyllä tää uus ystävä on miulle tärkee ihan omana ittenään eikä kakkosvaihtoehtona... 

Asiasta kukkaruukkuun apinat on sinisiä ja taateli.
miälenvikasta.

---
I heard that you're settled downThat you found a girl and you're married nowI heard that your dreams came trueGuess she gave you things I didn't give to you
Old friend, why are you so shy?Ain't like you to hold back or hide from the light
I hate to turn up out of the blue, uninvitedBut I couldn't stay away, I couldn't fight itI had hoped you'd see my face and that you'd be remindedThat for me, it isn't over...
Never mind, I'll find someone like youI wish nothing but the best for you, tooDon't forget me, I begged, I remember you saidSometimes it lasts in love, but sometimes it hurts insteadSometimes it lasts in love, but sometimes it hurts instead
You know how the time fliesOnly yesterday was the time of our livesWe were born and raised in a summer hazeBound by the surprise of our glory days
I hate to turn up out of the blue, uninvitedBut I couldn't stay away, I couldn't fight itI had hoped you'd see my face and that you'd be remindedThat for me, it isn't over yet
Never mind, I'll find someone like youI wish nothing but the best for you, tooDon't forget me, I begged, I remember you saidSometimes it lasts in love, but sometimes it hurts instead, yeah
Nothing compares, no worries or caresRegrets and mistakes, they're memories madeWho would have known how bittersweet this would taste?..
Jne. 
En voi mitään että yksinkertasesti rakastan tuota biisiä. Vaikka se onki vähän angsti.., mutta niinhä mie oon? Tykkään ihan sikana. No matter what they say. Ohohhoh siinä toinen biisi johon äskettäin rakastuin, kiitos Katalle..: 
No matter what they say,
I'm writing my own tale,
I'm fighting my own way,
And I will survive.

No matter what they say,
I've chosen my own way,
To tell you my story,
I know I'll survive.

No matter what they say --


-- All alone and I feel I'm on burnin' ground,
Hold my hands, let me know it'll turn around,
Show me how to be strong I wanna stay alive,
Oh yes now I know I will survive.
All my life I had a dream I'm runnin' for,
I see the sun come out I see the picture on my wall,
I see the birds flying and the clear sky right,
Over my head, over my head. --


-- They can't judge me,
They don't know me,
I won't budge see,
I walk my own streets,
(Trust me) trust me,
I've been lonely,Eyes wide shut...

No matter what they say,
I'm writing my own tale,
I'm fighting my own way,
And I will survive.

No matter what they say,
I've chosen my own way,
To tell you my story,
I know I'll survive.

No matter what they say

Miusta ja miun ajatusmaailmasta oppii paljon 1) musiikista jota kuuntelen (spotify on oivallinen siihe paitsi että viimeaikoina oon käyttäny toista spotifyy..) 2) lukemalla blogeja (tätä ja gallerian..) 3) selaamalla mitä kuvia oon hearttaillu we♥itissä. Tulee miun mielenliikkeet aika selväks. Mutta tietysti luotettavin on kysyminen ihan iteltäni :p paitsi että joskus en osaa selittää ni nuo yllämainitut toimii kätevämmin.
***
Aihe vaihtuu kätevästi. En kirjota tästä sen takia, että miulle ehotettiin että tästä vois kirjottaa.. Kirjotan sen takii koska haluun. :) 
Pelkäsin alkuun ettei myö tultas ollenkaa toimeen. Pelkäsin etten oppis pitämään tästä. Mutta olin silti päättäny että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Pakkohan sitä on oppia kestämään, parhaan kaverin poikaystävää. Aluks oli kyllä lievästi semmone mitä helvettiä nyt ihan oikeesti -olo.. Mutta kappas. Suunnilleen seittemän kuukautta on aikaa siitä ku tavattiin ekan kerran. Kuinkas tässä sitten kävikään. Jätkästä on tullu suunnilleen yks miun parhaista ystävistä :) Oikee taateli ;) Molemminpuolinen luottamus iha kiitettävällä tasolla: mie kerron aika pitkälle kaikki miun asiat.. Kait seki kertoo omansa :) Varmasti molemmilla on vielä opittavaa toisesta, myönnettäköön että on miussa ainaki vielä puolia mistä oon antanu näkyy varsin vähän vielä.. Mutta tulee ne esiin ajallaan jos on tullakseen :) On ollu erittäin mielenkiintosia keskusteluja (....) ja niitä on varmasti myös jatkossa :DVoin jo tässä vaiheessa sanoo että on ollu ihan sairaan hienoo saaha tutustuu noinki hienoon ihmiseen. Senki sanon, että miun elämä olis varmasti paljon, PALJON tylsempää ilman. Kenelle sitte avautusin aina miun säälittävistä luuseriongelmista, tietäen että ihan sama mikä millonki vituttaa tai on ongelmana tai muutenvaan painaa mieltä, ni se saa miut sanomisillaan paremmalle mielelle? Kuka sit osais melkeen vaistota miun ajatuksia? Kuka olis kysymässä, että onko kaikki ok sillon kun oon hiljanen? Kuka olis nyysimässä miun rannekoruja ja sormuksia? Kuka sit olis sanomassa miulle aina että oon ihan paloauton värinen? Kuka olis parantamassa maailmaa tavoilla, joita harvat ymmärtää? Kuka muu tekis parhaan kaverini onnellisimmaks mitä se on ikinä ollu? :)♥
Loppujen lopuks.. En olis ikinä uskonu että meistä tulee oikeesti näin hyvät ystävät. Mutta onneks ne pelot mitä miulla sillon aluks oli, on karissu jo aikaa sitten :) Ei voi ku vaan olla onnellinen että taateli on löytäny takas juurilleen! ^__^ 

***

Älkääkä vahingossakaan kysykö miks juttelen Ksylitolipojalle (.... eivittu hajoon itelleni XD). On ehkä yks ihminen joka ymmärtää miks juttelen sille (Ain't that right Sonja?) Sen kanssa vaan on tosi kiva jutustella. Jotenki niin rennon letkeetä ja huoletonta :) Okei kyllä miulle välillä tulee jotain fläshbäkkejä (iik, pelottaa♥, jne.) mutta ei ne häirihe samalla tapaa ku ne vois häiritä. Jotenki tuntuu että sen kanssa jutteleminen on irtiotto arjesta.. Koska se ei kuulu enää miun arkeen. Ei se oikeesti missään vaiheessa kuulunukkaa. Mesessä ja tekstareilla vaan. Myönnetään, olihan se ihanaa aikaa.., oli kokoajan jotenki utopinen olo. Haluttu. Tärkee. Paljon paskaa on tapahtunu sen jälkeen, mutta muistot niistä ajoista säilyy miun milessä varmaan ikuisesti, enkä kadu =) En haikaile, muistelen vaan lämmöllä♥.. Jos joku jonain päivänä saa aikaan samat tuntemukset miussa.. Noh, odotan sitä päivää innolla. Kyllä se vielä tulee :)

~Same old empty feeling in your heart

Hektinen hetki ei välttämättä oo paras aika alkaa suunnittelemaan itsemurhatehtävää.. Nimittäin kertomista. Pros & cons mitä siitä vois seurata?
Pros +: maholinen vastakaiku, selkeys tästä asiasta, RATKASU, loppus tää paikallaan junnaaminen, ja saisin jotain jännitystä tähän elämään. Mutta toisaalta se on niin perseestä, koska tää perustuu pitkälle fb ni sitte se f2f olis awkward, ihanku se ei olis muutei kyllä, ilman tuotaki. Huoh :/
Cons -: hiljasuus, awkwardneisuus, mahollisesti välit jäähtyy, jäätyy ja katkee sitte (ei olis sekää eka kerta), ... Kertokaas miulle lisää noita, kumpaa tahansa? NOSTANKO KISSAN PÖYÄLLE JA VEDÄN SITÄ HÄNNÄSTÄ vai annanko vaan olla? Äh totesin tuossa yhelle hienolle ihmiselle että miks elämä on näi vaikeeta.., ni sit sieltä paukku viisauksia: "JJJJJJA ELÄMÄ ON, HELPPOO SILLOIN KUN ON JOKU, JOSTA PITÄÄ KII...

Meillä vaan ei oo sitä jotakuta :|" Loistavasti sanottu. En olis ite sanonu paremmin.

Sais vaihtuu jakso jo. Kypsyttää. Se on aina tää jakson loppu.. Kirjotinko tästäki viimeks? Vittu. En muista. Aivan sama.

En tiiä enää mitä haluun. Tuuliviiri kun tuuliviiri. Onko väärin haluta jotain sellasta mitä ei ikinä, missään maailmassa voi saada? Onko väärin haluta jotain, josta ei kuitenkaan vois ikinä tulla mitään? Onko väärin haluta vaihtoehtoo jonka haluisin, joka vois toimia, mutta joka ei silti tuu toteutumaan? Mikskö? Koska toinen ei halua. Koska toista ei kiinnosta. Koska toisella on mielessä joku aivan muu..? That's why.

Näistä teksteistä tulee ihan saatanan repaleisia ku kirjotan osan eriaikaan päivästä ku toisen.. Laatu kärsii. Sorke.

Just a dream. Onneks miulla on tää blogi johon avautuu 1) saan avauduttuu kaikille kerralla jos on tarvis, 2) ei tarvii kenenkää valittaa että valitan aina koska en pakota lukemaan tätä :Ddd 3) saan olla niin sekava ja salamyhkänen kun haluun goddammit ja jakaa aivopieruja ja sinisiä korvanraiskaaja-apinoita.

Ps. Onko joittenki ihmisten lämpimässä iltamaidossa laktoosia..? No mitäpä lottootte. On siinä. XD

~ silmiisi katson, unohda en -- unohda en!

Miten ihana isoveli voikaan olla? Ensin toissailtana kaakaoo ja nyt suklaata! <3 :3 Hajotkaa paskaanne kateelliset! XD

Jos tuntuu, että on tylsä elämä, tee asialle jotain. Elät elämääs ite, kukaan muu ei voi elää sitä siun puolesta. Kukaan muu ei voi tehö siun ratkasuja. Kukaan muu ei voi auttaa asiaa. On ihan omista ratkasuista ja calinnoista kiinni onko elämä tylsää vai ei. Tee jotain repäsevää. Jos et viiti..., siinä tullaan sit taas kysymykseen omalla kohallas. Oma valintas. Asennekysymys.

_____________________________________
^ eilistä paskaa.

Ompahan ollu taas kummallinen päivä. Vihaan noita saatanan pillereitä (nyt niitä on hyvä syyttää ku niitä vielä on <333).. Mut ehkä tää sit vaan tulee olemaan normaalia, minkäs teet. Käy sääliks ihmisiä jotka joutuu kestämään minnuu.., eniten varmaan säälinki sen takia itteeni. Cool.

Beergulee. Taas tein läksyjä puol kahteentoista. Oon parhaimmillani ilmeisesti myöhään illalla. Samakos tuo millon ne läksyt tekee kunhan vaan tekee.

Fklirfnlkfrcklclkrljcljcljrjlrtjlbtcjltrjlltjjlrjlcgrjlrtjlrcgbjltrcljrgclbjgrcjlbgrcjblcrgbjlrcgjlbrg deep down in me there's a box that I will not open. Ever. I'll bury it to the ground with me when I'm old. I'm hiding it so deep in myself that I can't even find it. And that's the way it shall be. Never say never. Just needed to get this out. Sorry but I won't tell. Miälenvikast läppändeerost! Saa käyttää mut ei oo pakko hei!

Onneks kohta vaihtuu jakso! Okei tässä jaksossa ei oo mitään vittumaisia aineita, mutta silti en tyksi näistä jaksojen loppupuolista. Tuntuu että sitä uutta asiaa ei jaksa enää sisäistää. Kaipais jo sitä että pääsis purkamaan tietonsa paperille ja sit se olis ohi. Huoh. :/

Ps. Oon heikko, tiiän. Ja taaskaan ei vaiheltu kun pari sanaa, mutta silti miulle tuli paljon parempi olo. :/ Sick people.

~ selkä toisen selkää vasten

Olipas tänään varmaan kivoin psykan tunti ikinä :) Meneehä se tunti leikkiessä ryhmäytymisleikkejä auditoriossa! Oon oikeesti sitä mieltä että nuo ryhmäytymisleikit toimii, niillä on oikeesti vaikutusta.

Oonko outo vai vaan tyypillinen nainen jos kaipaan huomioo ja huolenpitoo? Tuntuu toisinaan (tiiän jossain syvällä sisimmässäni että se on harhakuva, mutta silti toisinaan), että ketään ei jaksa kiinnostaa mitä miulle kuuluu. Tai siis äh. En tiiä mitä yritän sanoo. Saatanan draamaqueen minä. Haluisin että joku vaistois että tarviin aikaa. Mutta ei. Sillon ku sitä eniten tarviin ni tuntuu että kaikilla on parempaa tekemistä tai joku jolle antaa enemmän huomiota. Oonko enää kenenkään ensimmäinen valinta? Nope. Plöäääh make me forget. (ps. on niitäki jotka ihan randomly munkilla osaa aavistaa, kuitenkin :)!)

Pps. Kyllä se silti lämmittää mieltä, ku isoveli lähtee hakemaan alhaalta iltapalaa ja kysyy lähtiessään "tuonko siulle kupin kaakaota? :)" hihi :3 <3

~rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana

Thanks for no help, butthole. No ei anteeks xd okei arvostan rehellisyyttä :) Aattelin vaan että yleensä (ainaki naiset) tietää kavereittensa mieltymykset ja osan ajatuksista. :p

Jostain syystä (?;)) ollu tänäiltana tosi kiva fiilis. En haluu avata tätä sit tän erityisemmin koska eipäilen että jotkut ei välttämättä ymmärrä.., mutta niin. Siis yks hetki, ehkä minuutin mittanen.. Mitennse voi pelastaa koko illan? Hetki, joka oli miun mielestä aika intensiivinen (älkää pyytäkö selittämään mitä tuo tarkottaa koska en osaa mutta tiiän että se on oikee sana). Jotenki rauhallinen. Tai ehkä kuvittelin kaiken koska olin niin jäässä. En tuntenu alaleukaani. Enkä sormiani. Kämmenissä paleltumat. Myöhästyin Liperin linkasta, nousin Outokummun linkkaan. Iskä valitti ku joutuu ajelemaan eestakas ku kesti kirjottaessa viestiä että meenki Käsämään siis.. Järki hoi olis voinu soittaa heti. :p Linkassa vaihoin pari sanaa yhen sankarin kanssa josta ei oo kuulunu aikoihin miltään taholta. Jnejne. Sulin täysin vasta ku pääsin kotona lopulta saunaan. Mutta hairahin aiheesta :) En kadu sitä että saan jumalattoman tamiflun tän takia koska perin kyllä velkani vielä ;)

Mutta toisaalta. Olinko liian vaativa? Tai siis. Oonko tulkinnu näitä merkkejä väärin? Oonko sittenki ihan kujalla ja lopulta päädyn hajottamaan itteni? Pöh. En oo enää tänään tuntenu tarvetta pohtii omia fiiliksiäni.. eiks se oo aika selkeetä? Pelkkä ajatuski saa sydämen hakkaamaan kovempaa. Viimesenä mielessä ennen nukahtamista, muutamana kertana myös ollu ensimmäinen ajatus aamulla. Se on jo hyvin. Yleensä en aamusin ajattele. Mutta oliko siis liian 'omistavaa' sanoo että "oot miulle kahvin auki tuosta hyvästä"? Ehkä ylireagoin, mutten voi väistää ajatusta että olinko sittenki liian ahistava? Jos se ei haluukkaan tästä yhtään mitään muuta? En haluu uskoo tuohon mutta pessimistinen asenne suojais. Jos käyki sit niin ettei tuu mitään, ni olis ihan ok sen kanssa. Okei ainahan mie oon ollu ok tuommosten juttujen jälkeen. Pari päivää vähä sadfacee näyttäny mutta ei oo jääny hirveemmin kaivelemaan. Jokainen tavallaan tietysti, mutta itseasiassa kiitän onneeni että oon päässy 'vastoinkäymisissä' näin vähällä..

Miks tänne blogiin tätä tekstii syntyy automaattisesti, mutta äikön essee.., tuntuu jotenki hirveen vaivalloiselta tehä ja siitä ei tuu miun oaraslaatusta tekstii koska siinä pitää huomioida niin monia asioita.. :/ huoh. Unillee>>!

~oon prinssi Egyptin niin suuren..

What am I doing with these two.. I should forget them both. Wait, what!?, why? You're not doing anything! Wrong, I'm trying. Trying too hard. And that's just pathetic. Nothing more or less.
Welcome to my head. You just read the monologue what I'm going through many times in a day.

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

ei oo reiluu mieki haluun tuommosen... tuommosen määrätietosen. tuommosen. Jos vähä muokataan biisii mikä on egyptin prinssissä: originaali menee 'sainhan minä kaiken mitä tahdoin, kaiken mitä tahdoin, kaiken mitä tahdooooin' Miun versio on sit saithan sinä kaiken mitä tahdoin, kaiken mitä tahdoin, jne. Fuu-

Vois tästä pikkuhiljaa mennä nukkumaan (roskiin) nukkumaan (roskiin) nukkumaan tästä. Jopet-show rulez ebun :--DDd

I WILL WRITE IF SOMETHING COMES UP I PROMISE!

~nothing else matters..

Mitä tää nyt on, kemiasta on tullu kivempaa ku matikasta? No okei, tää ei oo suinkaa pysyvää, vaan johtuu siitä ku kemiassa on nyt sellasia asioita mitä osaan, matikassa taas semmosia mitä en osaa.. Ja kemiantunneilla on hauskaa kiitos Katan :) ! Tuntuu että iso kivi on pudonnu miun harteilta ku oon saanu 2½ /3 kuviksen työtä valmiiks nytte parin päivän aikana, ei tarvii siitäkää enää stressata niin paljoo. Ainut keskeneränen on sarjakuva ja siihenki riittää jos saan vielä kaks ruutuu :).. Pitäs vaan sit kirjotella äikästä yks kappale ja espanjassa 50 sanan stoori miun päivästä, no se on äkkiä tehty :)

Se juju on siinä, että on lojaali kaikille. Pitää kaiken itellään. Tai jakaa sen sit niille ketkä ei liity asiaan millään muotoo. Äh äsken oli niin kiva olo mutta nyt alkaa taas tulla semmone ähmöh stressi yäk yäk mene pois. Okei sovitaan että unohan tän olon ja skippaan nää huolet myöhemmäks.

Voi kun olis niin ihanaa olla joskus oikeesti rehellinen ja tähänki haluisin kirjottaa nyt kaiken mikä mieltä painaa, mutta EI ! Mikskö? No sen takia, että tätä lukee niin monet, että jos kirjottasin nytte kaiken, ni sitte joku loukkaantus, joku toinen alkas syytellä itteensä, miulle tärkeitten ihmisten keskinäiset välit vois huonontuu (huonommiks kun ne jo on?),.. Ajattelen tässä nyt sen verran muita etten tee sitä. Vaikka äsken kävi houkutus aika suurena. Se olis niin helpottavaa. Kertoo kaikki mikä mieltä painaa. Mut ehkä (ootan sit vähän aikaa ja) avaudun jollekki muulle, olkoon se sit päiväkirja tai joku muu..

Oon ollu monen tukena sillon ku niillä on ollu vaikeeta.. Mut jos heittäytysin itsekkääks, tekisin oman pääni mukaan niinku huvittas, sanosin mitä oikeesti ajattelen.. Moniko olis miun tukena? Senki jälkeen ku saattasin ajatteluillani ja sanomisilla satuttaa tai loukata niitä tai huonontaa niitten välejä johonkuhun toiseen? Tää seuraava menee nyt kyllä vähän omahyväseks, pyydän sitä anteeks jo etukäteen. Mutta. Tarviisin itelleni sellasen ystävän mitä mie oon muille. Tai en oo sittenkää varma että ystävän.. Ehkä parempi sana olis miellyttäjä? Heittopussi? Myötäilijä? Se antaa itsevarmuutta niillekin ketkä ei aina oo ollu varmoja. Niille itseluottamusta kenellä sitä ei oo ollu. Antaa niille valtaa kenellä sitä ei oo ollu. Huoh, tuntuu että kaikki muut on tässä viimesten sanotaan parin-kolmen vuoden aikana 'edenny' jollain tapaa niitten elämässä. Omalla kohallani tuntuu siltä että oon jumittunu paikalleni. Okei en ihan sataprosenttisesti, mutta en silti oo edenny samallatavalla ku muut. Tunnen edelleen olevani se sama junnu joka yrittää pitää kaiken kasassa, ku mitä olin kaks vuotta sitte.

*  *  *

c'moooon.. onneks kohta on sunnuntai.

Hmph ku just olis idea asiasta ni sillo sitä ei oo hirveen mahollista toteuttaa vittu. ARGDFHJ .. joo kohta on huominen huhuhuuh. Pääsen taas tuntemaan olooni tyhjäks mut se ei haittaa :) :3 ..

psps! muutin blogin ulkoasuu älkää säikähtäkö