Olipas tänään varmaan kivoin psykan tunti ikinä :) Meneehä se tunti leikkiessä ryhmäytymisleikkejä auditoriossa! Oon oikeesti sitä mieltä että nuo ryhmäytymisleikit toimii, niillä on oikeesti vaikutusta.
Oonko outo vai vaan tyypillinen nainen jos kaipaan huomioo ja huolenpitoo? Tuntuu toisinaan (tiiän jossain syvällä sisimmässäni että se on harhakuva, mutta silti toisinaan), että ketään ei jaksa kiinnostaa mitä miulle kuuluu. Tai siis äh. En tiiä mitä yritän sanoo. Saatanan draamaqueen minä. Haluisin että joku vaistois että tarviin aikaa. Mutta ei. Sillon ku sitä eniten tarviin ni tuntuu että kaikilla on parempaa tekemistä tai joku jolle antaa enemmän huomiota. Oonko enää kenenkään ensimmäinen valinta? Nope. Plöäääh make me forget. (ps. on niitäki jotka ihan randomly munkilla osaa aavistaa, kuitenkin :)!)
Pps. Kyllä se silti lämmittää mieltä, ku isoveli lähtee hakemaan alhaalta iltapalaa ja kysyy lähtiessään "tuonko siulle kupin kaakaota? :)" hihi :3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti