Thanks for no help, butthole. No ei anteeks xd okei arvostan rehellisyyttä :) Aattelin vaan että yleensä (ainaki naiset) tietää kavereittensa mieltymykset ja osan ajatuksista. :p
Jostain syystä (?;)) ollu tänäiltana tosi kiva fiilis. En haluu avata tätä sit tän erityisemmin koska eipäilen että jotkut ei välttämättä ymmärrä.., mutta niin. Siis yks hetki, ehkä minuutin mittanen.. Mitennse voi pelastaa koko illan? Hetki, joka oli miun mielestä aika intensiivinen (älkää pyytäkö selittämään mitä tuo tarkottaa koska en osaa mutta tiiän että se on oikee sana). Jotenki rauhallinen. Tai ehkä kuvittelin kaiken koska olin niin jäässä. En tuntenu alaleukaani. Enkä sormiani. Kämmenissä paleltumat. Myöhästyin Liperin linkasta, nousin Outokummun linkkaan. Iskä valitti ku joutuu ajelemaan eestakas ku kesti kirjottaessa viestiä että meenki Käsämään siis.. Järki hoi olis voinu soittaa heti. :p Linkassa vaihoin pari sanaa yhen sankarin kanssa josta ei oo kuulunu aikoihin miltään taholta. Jnejne. Sulin täysin vasta ku pääsin kotona lopulta saunaan. Mutta hairahin aiheesta :) En kadu sitä että saan jumalattoman tamiflun tän takia koska perin kyllä velkani vielä ;)
Mutta toisaalta. Olinko liian vaativa? Tai siis. Oonko tulkinnu näitä merkkejä väärin? Oonko sittenki ihan kujalla ja lopulta päädyn hajottamaan itteni? Pöh. En oo enää tänään tuntenu tarvetta pohtii omia fiiliksiäni.. eiks se oo aika selkeetä? Pelkkä ajatuski saa sydämen hakkaamaan kovempaa. Viimesenä mielessä ennen nukahtamista, muutamana kertana myös ollu ensimmäinen ajatus aamulla. Se on jo hyvin. Yleensä en aamusin ajattele. Mutta oliko siis liian 'omistavaa' sanoo että "oot miulle kahvin auki tuosta hyvästä"? Ehkä ylireagoin, mutten voi väistää ajatusta että olinko sittenki liian ahistava? Jos se ei haluukkaan tästä yhtään mitään muuta? En haluu uskoo tuohon mutta pessimistinen asenne suojais. Jos käyki sit niin ettei tuu mitään, ni olis ihan ok sen kanssa. Okei ainahan mie oon ollu ok tuommosten juttujen jälkeen. Pari päivää vähä sadfacee näyttäny mutta ei oo jääny hirveemmin kaivelemaan. Jokainen tavallaan tietysti, mutta itseasiassa kiitän onneeni että oon päässy 'vastoinkäymisissä' näin vähällä..
Miks tänne blogiin tätä tekstii syntyy automaattisesti, mutta äikön essee.., tuntuu jotenki hirveen vaivalloiselta tehä ja siitä ei tuu miun oaraslaatusta tekstii koska siinä pitää huomioida niin monia asioita.. :/ huoh. Unillee>>!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti