~ All I want for christmas... is my brother here.

Facebook on täynnä hyvän joulun toivotuksia.. Joo okei, suurin osa ihmisistä on joulumielellä ja haluu tartuttaa sitä toisiinki. Ite oisin mieluummin joululiemellä... Ei vaan jaksa tuntua oikeelta joululta. Tästä vaan puuttuu pariki asiaa.
Ensinnäkään en haluu ees kattoo pihalle. Siellä näyttää syksyltä, ei joululta.. Missä on lumet? Sulaneena pois. Jokseenki ankeeta nähä maassa ruskeet, kuivuneet lehet ja kulahtanu nurmikko, kun siellä pitäs näkyä kivat kinokset tai edes vähän pientä lumisateen tapasta...
Toinen asia mikä vielä enemmän latistaa miun muutenki olematonta joulumieltä. Täältä puuttuu muutakin ku lumi. Nimittäin Samuli. Okei tää kuulostaa ihan siltä kun se olis vähintään kuollu tai jotain, mutta se on siis Salossa vielä tän päivän. Oon koko aamun pidätelly itkuu, koska oon tehny yksin kaikki joulukoristelut ja jouluvalojen viritykset, mikä on tavallisesti aina ollu meiän yhteinen projekti. Aina. Tuntuu vaan niin väärältä tehä niitä yksin. Miulta on otettu pois koko joulun perimmäinen idea. Se että jouluna ollaan lähimmäisten ja rakkaitten kanssa.. Haluuko joku kertoo, miten se onnistuu ilman miun elämän tärkeintä ihmistä..?

Ei miulla tässä nyt muuta. Tuleehan se Samuli huomenna tietysti kotia.. Mutta ei se oo sama asia. Ei myö voida pitää meiän jouluaattoillan/jouluyön telkkarin- tai leffojenkattomismaratoonia, missä nukahan aina kesken.. Ei miun joulu tunnu joululta tänävuonna. Mutta kaikki joilla on teiän elämän tärkeimmät ihmiset teiän lähellä tänään, viettäkää oikein kiva joulu. Nauttikaa siitä. Tehkää perinteisiä juttuja, mitkä kuuluu teiän jouluun. Sillä joskus koittaa vielä seki aika ku ette enää voi noudattaa niitä perinteitä..

Hyvää joulua, uuttavuotta, vappua, pääsiäistä, juhannusta ja muitaki juhlapyhiä!

~ You may say I'm a dreamer, but I'm not the only one

Miks se menee aina niin että sillon tule paras inspiraatio kirjottaa, kun olis miljoona muuta asiaa hoidettavana? Todennäkösesti se johtuu siitä että yritän parhaani mukaan vältellä noita tekemättä olevia äidinkielen juttuja ja yritän paeta tätä kiireistä todellisuutta edes jollain tavalla.. Siinäpä sitä riittääkin aihetta.

Tuntuu että ihmiset - ainaki mie ite - on kokoajan kiireisiä, ja se korostuu vielä tämmösinä ns. yleisesti kiireisinä aikoina, kuten joulu. Miusta rupes tuntumaan siltä että on tuhat ja yks rautaa tulessa yhtäaikaa: Gaalaan on aikaa about puoltoista viikkoa ja alan pikkuhiljaa miettiä että onkohan siinä nyt muistettu ajatella kaikkea. Sit on meneillään väittelyt, joihin pitäs ehkä vähän valmistautua (okei tarkemmin ajatellen miulla ei oo kun tällä viikolla yks ja ens viikolla yks väittely, koska onnistuin livistämään vahingossa siitä missä halusin oikeesti olla mukana..). Ainii sit on kans joulukirkkoa varten näytelmäharjotuksia juuu.. Ja tottakai ei saa olla unohtamatta näitä perus koulujuttuja mitä tälläki hetkellä olis tuossa vieressä, oottamassa että joku tekis ne; äikän tekstitaitovastaus joka vaikuttaa numeroon, sekä äikän essee, joka muistaakseni myöski vaikuttaa numeroon. Ei paineita, palautukseenha on tekstitaidolla vielä ruhtinaalliset melkein kaks vuorokautta, esseellä kolme.. Muistinkoha varmasti nyt kaiken? Ainii joululahjoja on vielä ostamatta ja rahaa on huimat 80 senttiä, niillä varmasti saadaan hyvä mieli vähintään kolmelle ihmiselle? Jep jep.

Kokoajan kiirettä ja stressiä. Silti pitäs joskus kyllä pysähtyy miettimään että mikä kiire meillä tässä on, valmiissa maailmassa. On katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa, kenellä minkäki verran. Suurimmalla osalla meistä, uskaltasin veikata että ainaki kaikilla ketkä tätä tulee lukemaan, on jonkinlainen perhe ja ystäviä, jotka kyllä välittää, vaikka niille ei oliskaan ostanu joululahjaa.. Ja mikä on pahinta mitä vois tapahtuu, jos ei ehikkään deadlineen mennessä tehä tekstitaitovastausta tai esseetä? Numero laskee, voi kyynel. Ei koulunkäynti ennenkää oo kaatunu yhteen numeroon (ainakaan miulla, ja oon siitä hyvin onnellinen).

Pitäs vaan olla stressaamatta, ainakaan liian paljoo. Terveystiedon tunnilla opittua: Lyhytkestonen, ei liian voimakas stressi (eustressi) parantaa suorituskykyä, mutta pitkäkestonen voimakas stressi (disstressi) altistaa vaan sairauksille, heikentää suorituskykyä ja.. no, nii. Stressin oireet on ikäviä. Väsymys, unettomuus, jaksamattomuus, äksyily, päänsärky, niskakivut jnejnejne. Pitäs oppia tunnistamaan stressinsietokykynsä ja tehä parhaansa sen rajoissa. Elämä on liian lyhyt stressaamiseen. Joskus on ihan hyvä vaan pysähtyä ja nauttia elämästä. Pitää muistaa ottaa aikaa myös itelleen.

Hyvää joulun odotusta ihmiset♥

.. ja mistähän lähtien minä oon alkanu suunnitella joululahjoja marraskuun puolvälissä.. :D

Joulu alkaa taas lähestyy.. ja stressi joululahjojen hankinnasta. Tulin äsken siihen tulokseen että elämä olis paljon helpompaa jos jokaine tekis semmosen 'julkisen' listan mitä haluis joululahjaks, että ne kenellä ei oo mitään muuta ideaa, mutta haluis silti ostaa lahjan, vois sit siitä listasta kattoo ideoita ainaki.. No asiaan. Helpottaakseni läheisteni elämää joulun lähetessä, lahjalistaa pukille (ja jos keksin lisää ni päivittelen tätä tarpeen mukaan... :D)

-pädin kuoret 

-villasukat (niitä vaan ei koskaan oo liikaa)

-tai lapaset

-seppälän hopeinen glitterkynsilakka (Sonja tietää minkä haluun!)

-pehmolelut on kans kivoja vaikka niillä ei sinänsä teekkään mitään ;3

-nominationpalat

-muutki korut on ihan kivoja

-suklaa. se menee aina.

-leffat (blu-ray, dvd, mikä vaan)

-hopeanuoli-boksi (leikkaamattomat!!)
-lahjakortit.. ja jos jonku näköstä vinkkiä kaipaat: Suomalainen Kirjakauppa, Cubus, Seppälä, tai keksi ite:)
-leffaliput
-miut saa helposti iloseks myös pienillä asioilla. Pullo kokista (tms..) koristeltuna lahjanarulla, ei huono.

Mitä omaperäsempi lahjaidea, sitä kivempi tietysti :3 Ja nuo ei oo missään toivejärjestyksessä, se vaan on epämääränen kollaasi asioista :D

Pitää nyt katella miten tää joulufiilis alkaa tulla, ja miten paljon innostun ostelemaan lahjoja.. okei tiiän että sanoin että voisin ostaa vaan muutamalle, mutta ku tykkään nii paljo antaa lahjoja! On kiva saaha toiset iloseks.. :) Mjoo, pitänee siis katella mihin rahat riittää :)

Joulua odotellessa.. :)

~ Lately I've been loosing sleep, dreaming about the things we could be

Onko kukaan muu ku minä miettiny sellasta asiaa että olis välillä kiva nähä elämänsä 'ulkopuolelta'? Ei siis ajatuksena se, että "miltä näytän muitten silmissä?", koska sehän ei sinänsä kiinnosta miten muut näkee miut.. Vaan että miten ite näkisin itteni. Äh, tajuutte varmaan mitä haen takaa? :D Rupesin keskiviikkoaamuna miettimään että ompa häiritsevää ku ei voi nähä itteensä ja omaa elämäänsä 'ulkopuolelta' vaan pitää kattoo kokoajan samasta kuvakulmasta oman pään sisästä.. Olis ihan mielenkiintosta nähä ulkopuoleltaki. Lähimmäks sitä pääsis varmaan laittamalla jonkun videoimaan ja sit kattoo niitä videoita jälkikäteen, mutta miun kohalla ei vissiin tuu kuuloonkaan koska jostain syystä en tykkää kattoo itestäni videoita ollenkaan, siis oikeesti en yhtään tykkää, yäk :( En oo linssilude ;P Mistähän seki lie johtuu? Ehkä siitä etten koe olevani kuvauksellinen ja toisekseen vihaan kuulla ääntäni videolta tai äänityksistä tai mistä tahansa muustakaan tallenteesta yäk.. No, saa nähä pääsenkö joskus videoilla tms. esiintymiskammosta eroon..

Miulla on ollu tosi kiva viikko. Kaikenlaista uutta tullu koettuu, esimerkiks elämäni ensimmäinen musikaali, West Side Story Lahden kaupuginteatterissa, ja se oli aivan mahtava, tykkäsin tosi paljon! Kannatti lähtee, varsinki ku koulu/musiikin opetus makso kaiken :) Ja muutakin kun musikaali, mutta jääköön loppu mainostamatta ;> Lopputulos siis edelleen se että oli tosi kiva viikko ;3 

Ei tätä oikeen voi mitenkää ilmasta paremmin.. Mutta laitetaan nyt sit muutamat biisit kuvastamaan fiiliksiä tai mitkä muutenvaan on ollu soitossa viimeaikoina:

http://open.spotify.com/track/5edBgVtRD0fvWk140Sl21T

http://open.spotify.com/track/1gbvZetESPdKqRPgHkgfqg

http://open.spotify.com/track/4MZgeVHJpujU3e5idtohNO

http://open.spotify.com/track/5jOK1nlVScTUWie5lZ8SL9

http://open.spotify.com/track/1lLy0ILkea4pfA8djLFutc

http://open.spotify.com/track/0rpIH5otu7ykvZPdcQuRPh

Ja vielä jos parilla kuvalla havainnollistetaan kans, kuvat on sit we<3itistä :)

~ I can be tough, I can be strong, but with you, it's not like that at all

Toisen vuoden ensimmäinen koeviikko ohi. Keskiviikon palautuspäivää odotellessa..

Rupesin äsken miettimään, että varmasti joillain ihmisillä on tapana hukuttaa huolet juomalla. Omalla kohallani lenkkeily ajaa saman asian. Vaikka hapottaa tai muutenvaan sattuu, silti se vetää puoleensa. Vauhti, voima ja vapaus. Eihän juomallakaan voi mitään lopullisesti unohtaa, se on vaan väliaikasta.., sama sinällään juostessa. Jos pystyy ajattelemaan huonolla tavalla liikaa lenkillä, vauhti on liian hidas. Toisaalta lenkkeillessä voi ajatella asioita paljon myös hyvällä tavalla. Varsinki tuommosia metsäteitä pitkin kulkiessa raitis ilma selvittää ajatuksia kummasti, vaikkei välttämättä uskois. Ei miusta kyllä kaupungissajuoksijaa tulis, jalat ei kestäs.

Asiasta muumilaaksoon. Filosofia on mielenkiintonen aihe ja filosofisia juttuja on kiva pohtii. Entä jos aattelen jotenki eritavalla kun muut? Joskus ainaki tuntuu että miun maailmankuva on ihan vääristyny, kun pelkään/jännitän asoita vaikka tiiän ettei tarviis, ettei oo mitään syytä. 

Tai sit vois kuvitella että tää kaikki onki vaan miun mielikuvitusta, että mitään tätä maailmaa ei oo oikeesti olemassa. Ku sitä miettii tarpeeks ja saa päänsäryn, voi todeta että ei sillä oo merkitystä. Koska vaikka tää olis miun mielikuvitusta, oon silti onnellinen ja tää miun kuvitelma 'elää omaa elämäänsä' enkä tiiä sitä ennalta..., ni oon sit mieluummin tietämättömän onnellinen tässä mieleni Matrixissa :) Ei merkitystä.

❤️

Tylsyydenmultihuipentuma antakaa anteeks... http://ask.fm/suarati   joo siis saa kysyy :>

~ älä sano että pelkäät ottaa askeleen, sen joka suuntaa vieläkään ettiedä

Miulle taas sanottiin useemmaltaki taholta, että pitäs kirjottaa blogia..Käskystä siis :D

Mielenkiintosta sinällään huomata, miten niinki ankee paikka ku koulu, voi joistaki, esim miusta, alkaa tuntuu tosi kotosalta. Tajusin norssista sen tänään. Ennen tuota Liperi, ja ennen sitä Salokylä.. Mistähän se johtuu? Ehkä siitä, että siellä on kokenu kaikenlaista, niin hyvää ku huonooki. Ehkä ainaki miun kohalla siitä, että on toisinaan tullu vietettyy siellä paljon aikaa ns. vapaaehtosesti. Ehkä se paikka vaan kasvaa ihmiseen jotenki kiinni, tavallaan. Okei ollaan kyllä taas aika syvällisen äärellä; 'mie oon osa kouluu ja koulu on osa minnuu', mutta sitähän se oikeestaan on. Mutta sitten ku ei oo käyny siellä enää pitkään aikaan.., ei se sit tunnu enää samalta paikalta. Salokylän koulu, oli miulle hyvin rakas, ja tietyllä tapaa on edelleenki.., ei se oo enää sama paikka mitä se oli sillon, ku mie sitä kävin vielä viis vuotta sitten. Opettajat vaihtuu, oppilaat vaihtuu, tavaroiden paikat muuttuu. Oon kasvanu siitä ulos. Liperille ei vielä oo käyny samalla tavalla, ainakaa kokonaan. Kyllä seki aika vielä koittaa. Ei mikään oo ikuista. Onneks kuitenki muistot säilyy, ja varsinki ku aika kultaa muistot. Päällimmäisenä tulee mieleen vaan parhaimmat asiat. Parempiha se on nii ollakki. :)

Nyt pitäs taas koputtaa puuta ennenku ees alotan, mutta... Kerranki tuntuu siltä, että päivä paistaa risukasaanki! Mieki saan mahollisuuden olla onnellinen, enkä kyllä ees muista millon olisin ollu näin happyhappy :) ehkä en loista ulospäin 24/7 (kai, mistäs minä tietäsin?:D), mutta pääni sisällä hymyilen liiottelematta kokoajan.. ;3 awwww.. A wild idea appeared, and here we are now. <3 :* Opetteluahan tää vielä on mutta miulla on luja usko siihen että kyllä tää tästä :) !! Lopputulos on vaan edelleen se että on ihanaa olla onnellinen :) ( ...hyi ei oikeesti oo miun tapasta kirjottaa tällasta muttaku hehehehe x) :33 )

Eipähän tässä muuta taas tältä erää, miun pitiki olla nukkumassa jo puoltoista tuntii sitte.. :) 

~ hetken maailma on tässä, kokonaan

Huhhuh.. Tuntuupa ihan että olis ikuisuus siitä kun olisin viimeks kirjottanu.. No, onhan tässä kaikenlaista ollukki mutta ei takerruta asioihin mitkä ei oo oleellisia.

Eilen oli taas pitkästä aikaa yks sellanen ilta mistä aina haaveilen. Hyvä seura, ihana paikka, parhaat keskustelut..! Useemmin tuommosia, ni ei tarvii vaan haaveilla noista :)

Missä on viileet syysilmat!? Kesän jälkeen on kerenny jo henkisesti valmistautuu siihen että tässä vaiheessa pitäs olla jo päivällä vaan 10 astetta lämmintä ja sillontällön satas ja olis paljon pilvistä kokoajan.. MUTTA EI. 20 astetta lämmintä ja aurinko porottaa. Mikä meni väärin? Haluisin jo raikkaammat ilmat että vois pukeutuu kivan lämpimästi koko päiväks :3 eikä silleen että aamulla pitää turata paljo päälle mutta iltapäivällä hiki virtaa kun kävelee koululta pysäkille..

Ei miulla oikeestaan oo edelleenkään hirveesti mitään kerrottavaa.. jos vaan taas laittasin muutaman kaverin spotifystä :)

Ylvis - The fox
Mikael Gabriel - Kipua
Janne Ordén - Sadetta ja aurinkoo
Avenged Sevenfold – A Little Piece Of Heaven
Sunrise Avenue – Welcome To My Life
Nightwish – Nemo
Gym Class Heroes – Stereo Hearts - feat. Adam Levine
Anssi Kela – Miten sydämet toimii?

Feeling just happy now. :) En osaa selittää tarkemmin mutta kiitokset kaikille ihmisille ketkä on osa miun elämää! <3 :*

"Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on."

~ Dääämn, nyt on elokuu, oon kuivilla, ei kiinnosta!

Nyt sain vihdoinki tehtyä jotain, mikä olis pitäny tehdä jo kaks viikkoa sitte. Tai itseasiassa korjattua yhen asian mikä olis alunperin kokonaan pitäny jättää tekemättä. Mitä tästä opittiin; älä maalaa ihastuneena aiheesta läheisyys. Tai muuten päädyt polttamaan jotain. Ja jos valitset polttamispaikan väärin ja istut melkein kusiaispesässä, saat kusiaisenpureman käsivarteen. Ihan sama, kuvastakoon se sitä kuvitteellista kipua mitä tunsin polttaessani maalausta.., ja polttaessani itestäni samalla pois jotain. Pysyvästi. 

Aivot on taas ihan tuhannen mutterilla mutta samako tuo. Nyt oon virallisesti saanu elämäni takas. Voin panostaa taas kouluun ja ystäviin enemmän.

Ps. Slender ja Possu säästy roviolla palamisesta. "Syystä jota tiedä en, hänen nimeään saa sanoa en.." (? dunno...)

~ Well you said that we would still be friends But I'll admit that I was glad that it was over

Ketään taas ei kiinnosta.. No, eipä väkisin.

En tiiä voisko sanoa, että on olemassa eräs ihmistyyppi, koska en oikeesti tiiä paljonko tällasia ihmisiä on.., mutta. On olemassa ihmisiä, joista vois käyttää nimitystä 'heti täysillä mukana'. En tiiä muista, mutta omalla kohallani tää johtuu pitkälti siiä että oon haaveilija

(...), ja tietyllä tapaa elän joitain asioita valmiiks mielessäni, haaveilen miten jotkut asiat tulis tapahtumaan. Tää koko helapaska siis liittyy tämmöseen kihistelyyn, ihastumiseen, tykkäämiseen etc. Ei tässä nyt varmaan tarvii hirveesti ruveta selittämään tuota nimitystä. Heti. Täysillä. Mukana. Ja siinä hommassa tulee vaan satuttaneeks ittensä. Paska homma, mutta minkäs teet. Sitä vaan oppii ajan kanssa hillitsemään tai sit vaan kestämään. 

Sit se vasta vituttaa, kun kerran sattuu sellanen tilanne, että aluks koko juttu meinas jo levitä käsiin, koska HTM. Sitte ku sen sai hillittyä, tuli semmonen olo että okei, pikkuhiljaa hyvä tulee, vähän kerrallaan. Sitte ku se tosiasia iskee pitkän (miulle [htm] TOOOSI pitkän) ajan jälkeen, että eipä sitte kuitenkaan vaikka miten oliskaa antanu ymmärtää mitä.. Mmh. Eipä tästä sitte muuta.
Katellaan sitä kaveruushommaa sen jälkeen kunha oon saanu päässäni tän paskan käsiteltyy. Ei siihen enää kauaa mene.

***

Tänään sain aikaseks kiittää erästä miulle tosi tärkeetä ihmistä. Siitä, että on pitkälti tän ihmisen syy että tää kesä on ollu varmaan paras kesä ikinä tähänki asti ! Kyllähä se on ihan hyvä jo tässävaiheessa kokeilla rajoja ja ottaa enemmän irti elämästä.., nauttia elämästä vähän enemmän täysillä. On se jostain syystä jännempää 'karata' yöllä kotoo ja jättää vaan lappu pöydälle, kun että lanittelis vaan yksin kotona ja menis sen jälkeen ankeesti nukkumaan. Pitäs kiittää toistaki ihmistä joka henkisesti psyykkas minnuu tähän samaan asiaan yks ilta, kun sillä itellään oli semmonen olo että elämä on ihanaa!.. Oon alkanu pikkuhiljaa tajuta mitä se elämästä nauttiminen on. Elää hetkessä. Voisin melkein nimetä tuon tän kesän motoks.

Sanoin eräälle ihmiselle siitä joskus aiemmin, että miut saa parhaiten mukaan ihan mihin tahansa juttuun, jos miulle vaan soittaa vaikka tyyliin 'lähetkö uimaan nyt?' Siihen voin sanoo suoraan kyllä tai ei, sen hetken mielialan tai kiireiden mukaan. Mutta sit jos on hirveet suunnitelmat, 'mennään ens perjantaina uimaan ja sitte tehään sitä ja tätä ja päläpäläpälä ku on luvannu kaunista säätäki yms.' Not. Gonna. Happen. Todennäkösesti oon suunnitteluhetkellä sillee 'joo pitää katella :)' mutta sit se vaan jää. Ja jää. Ja jää. Eikä sinne tuu ikinä lähettyä syystä tai toisesta. Ei huvita / sääennuste huijas / jotain paskaa / jotain paskaa / pikatsuja perseessä.

***

Funny how that song&video reminds me of something I should burn.. There's this painting of mine wich I have no reason not to burn to. Well, maybe one, but I can separate it before burning..


Vaiviosta muuten hyvät muistot, ei siinä.. Mistä tullaanki taas asiasta kukkaruukkuun, että pitäs häiriköiä Ollia joku kerta.. Mmeh.

Ainii pitää vielä vähä mainita siitä että ei jumalavita, miehä alan hallita tän sneak outin pikkuhiljaa. En kosahtanu yöbiliksestä :) Feeling like a pro now :)

The Godfather Theme

Syynsä tuollekin roskalle...

~ sometimes I wish someone out there will find me

Ei miulla nyt tähän enää oo hirveemmin mitään sanottavaa.. Ei taas menny niinku strömsössä, mut eihä se ikinä meekkää. Vissiin kuntopiiri on taas kaveri. Ja paremmat elämäntavat, enemmän unta palloon. Ehkä.

Vielä neljä päivää töitä, sitte taas pääsee lomille vähäks aikaa ennenku alkaa koulu.. :3

Ei tässä nyt oikeestaan muuta oo mitä pystys ilmasemaan ite kirjottamalla, laitetaan sitte biisejä. Ei nääkään kaikki liity mihinkää mitenkää välttämättä mutta on vaan tullu kuunneltua. Tai jotain. Ihan sama.

Teleks - Tuulilasin nurkkaan
No Doubt - Don't speak
Lauri Tähkä - Polte
Anssi Kela - Miten sydämet toimii?
Antti Tuisku - Jää tai mee
Redrama ft. A.J. McLean - Clouds
Avicii - Wake me up
Amaranthe - Burn with me

Joo.

~yhteiskuntakelpoinen

En tahdo palata eiliseen
En usko parempaan huomiseen
Joku itsetuntoa nakertaa
Minun mieltäni varjostaa
Tiedän että yksin jään
Tähän tyhjään elämään
En jaksa enää välittää
Koska mulla ei oo mitään hävittävää

angst joo moi.

~ Miten sä teet sen, sä rauhoitat mua, kun maailma huutaa

Jumalauta ku meinaa pää levitä. Ei mulla hirveesti muuta. Väsyttää vaan ja tuntuu että ei ajatukset pysy järkevillä poluilla. Ihan hillitön ikävä.. mutta ikävä mitä? Kaikki mitä (ketä) miulla vois olla silleen järkevästi kunnolla ikävä on jokapäivä chatin päässä vähintään, osaa kans näkee sillon ku siltä tuntuu että haluis nähä.. Onko tää nyt ihan tervettä.. Haluun ihan liikaa asioita. Ainahan sitä sais haluta mutta kaikkee ei voi saada..

Tuli mieleen se sellanen kuva/aforismi/jokupaska jonka idea menee jotenki silleen että jos rakastat kahta ihmistä, ota se jälkimmäinen. Jos ensimmäinen olis 'Se oikea' et rakastuisi toiseen. Tuo on kyllä ihan täyttä paskaa. Ainaki tässä mielentilassa ajateltuna. Ja mitäs vittua sitte teen jos en tiiä kumpi oli ensin, muna vai kana?.. Ja ylipäätään koko aforismi kusee koska rakkaus on liian vahva sana. Vielä. Pelkään sitä edelleen.

Seuraavaks tuliki tuosta pelosta mieleen että ei jumalauta oon pelkuri oikeesti. Oon saanu kuulla siitä päin naamaa ja tiiän sen mutta en vaan voi itelleni mitään. Ja ku ei asiat aina oo niin helppoja vaikka niitten miten haluais olevan. Ehkä mie en oo ainut jota pelottaa, tai ihmettelisin jos olisin, mutta mie tässä kuitenki oon ottanu enemmän niitä kanan askelia... Ei pitäs ajatella näin mutta seuraavaa askelta mie en ota ensin. En vaan uskalla. Ja miulla ei oo mitään 'tekosyytä' ottaa sitä.... Ihan hirveetä paskaa tää teksti, niihä se aina väsyneenä on, mutta ei voi mitään.

Rupesin äsken miettimään kysymystä MIKSI. Kumpi niistä on se todellisempi, todempi: se jos ei tiedä miksi, vaan se vaan on, vai se jos keksis loputtomalta tuntuvan listan että miksi... Oon kompromissin äärellä. Niistä kahesta vaihtoehosta se jossa lista 'miksi' on pidempi, myös lista 'miks ei' on pidempi.. Paskaaaaaaa.

Paskapuhetta mutta uskon, t:aku ankka.....

..... I just like burning things. Toivottavasti miun aika ei lopu kesken.

~ Sullon hyvä suunta sullon oma pää, älä tähän tuleen makaamaan jää

Yritänkö nyt haukata liian isoo palaa? Koska eihän toista pidä yrittää muuttaa, toisesta pitäs välittää sellasena ku se on.. Tykkään haasteista ilmiselvästi, mutta jos tää jatkuu ilman muutoksia, haluunko tätä? Jaa-a. Siinäpä vasta kysymys..

Taas tulee tää legendaarinen. En oo kirjottanu aikoihin.. Ei vaan oo tuntunu siltä. Noh, josko sitä nyt taas jotain sais aikaseks.

Nyt onki sitte jotain konkreettista mitä oottaa. Ei pidä ajatella sitä kuitenkaa liikaa, koska 1) odottavan aika on pitkä, 2) alan hermoilla, pelätä, häsätä ja stressata liikaa.. toisinsanottuna ei pitäs siis ajatella asiaa ollenkaa. Päivä kerrallaan ja pitää elää hetkessä.

Tää kesäloma on kyllä ollu ihan paikallaan nyt. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tää loma on alkanu tuntuu jotenki järelliseltä 'lomalta' jo ennen heinäkuuta.. Siis koko loma on oikeestaan menny silleen kivasti että on ollu vapaata mutta on myös tullu tehtyy töitä.. Nythän siitä oikeesta lomasta pitää vielä ottaa kaikki irti ku heinäkuussa se jää kuitenki vähä vähemmälle.

Ihmisten pitäs nykysin osata ottaa rennommin, ja tehä enemmän asioita mistä ne tykkää. Pieniä, yksinkertasia asioita. Välillä saa sellasen kuvan nykyihmisestä että tarvii hirveesti rahaa että voi olla onnellinen tai pitää hauskaa. Okei, isommat huvit on kalliimpia, mutta myös ilmasista tekemisistä voi nauttii ja ottaa ilon irti, jos niitä vaan osaa arvostaa. Esimerkiks laulaminen, soittaminen, musiikin kuuntelu, piirtäminen, kirjottaminen, tanssiminen, liikkuminen tai ihan vaikka vaan laiskottelu.. Olis hienoo jos ihmiset pystys tajuumaan tuollastenki pienten yksinkertasten asioiden vaikutuksen ja oppis arvostamaan sitä. Tää ajatus sai alkunsa ku kuuntelin musiikkii ja alko laulattaa ihan hirveesti.. yksin kotona, musiikki liian kovalla ja biisin mukana laulaminen = parasta. Tajusin sillon että hymyilin kokoajan. Oli ihanaa vaan antaa musiikin olla siinä läsnä ja mennä mukana! Elämä olis helpompaa ja enemmän elämisen arvosta jos osaa nauttii pienistä ja yksinkertasistaki iloista.

Haloo Helsinki - Maailma on tehty meitä varten

Nickelback - If today was your last day

Kuningasidea - Oma pää

~ sometimes I'm wondering why you look me and you blink your eye

Että miten oonkaa kaivannu kunnon kitaramusiikkia.. Jonkun, joka osaa oikeesti soittaa, kuuntelemista. Parasta ikinä :3 

Yleensähän se menee niin että ihmiset ottaa omista virheistään opikseen.. Mutta eiks se oo ihan yrittämisen arvonen asia ottaa opikseen toisten virheistä?

Oon oppinu miehistä yleisesti jonkun verran asioita, tälleen 'ulkopuolisena'. Seurannu veljeni parisuhdetta ja sen kiemuroita.. Oon tajunnu että miehet on oikeesti tyhmiä. Ei, anteeks tuo oli huono yleistys. Oikeemmin sanottuna miehille pitää sanoo asiat suoraan. Ei voi olettaa että ne älyäis vaikka olis miten ilmiselvä vinkki. Esimerkkitilanne. Ollaan lähössä kaupungilta, jätkä sanoo että parkkiaika on lopussa. Nainen kysyy "ai joko myö ollaan lähössä..?", toinen nainen ilmiselvästi ymmärtää että tämä haluais vielä jäähä shoppailemaan. Mies ei nää mitään epäselvyyttä vaan sanoo "joo?" aavistuksen kysyvästi. Lopputulos on että kaupungilta lähdetään. Kotimatkalla nainen ei puhu jätkälle mitään. Ruokakauppaan pysähyttäessä nainen äksyilee. Tässä vaiheessa mies on sitä mieltä että kyllähän nainen kaupungilla olis voinu sanoa että käydäänpä vielä tuolla ja tuolla... Mitä opittiin? Nainen: Sano suoraan mitä haluat, ei se mies muuten tajua. Ei, vaikka olis miten selvä vinkki.

Surkuhupasaa, voisin puuttua asiaan mutta tällä kertaa jos vaan antasin olla. Ei se oo miun tehtävä selvittää tuollasia. 

Ihana piilolepyttely-yritys.., kyllä minnuun tehoais Sonata Arctica.., vissiin se olis sit miun heikko kohta.

Jos ottasin päivätirsat? Vähä reilun viiden tunnin yöunet ei ihan oo miun juttu, en oo saanu ees kahvii tänään ni alkaa vähän päätä särkeä ;(

~ I'm never changing who I am

Eipä taas oo ollu innostusta kirjotella. Ei innostusta eikä oikeestaan aikaakaan. Oli koeviikko, oli koulun lopettajaisia, ylppäreitä, riparia... kaikenmaailman kissanristiäisiä. Lopputulos kaikista näistä on kuitenki se että nyt 1. miulla on vanhojentanssipuku (!!!!!) 2. lukion eka vuos ohi 3. NYT ON LOMA \,,/ fuckjeah!

Keväällä, sanotaan että suunnilleen kuukaus sitte stressasin siitä että kesä ei tuu ikinä ja kuukaus on ihan helvetin pitkä aika ja uliuliuli jotain. Nyt tajusin että ei jumaleissön. Nyt on loma. Nyt on kesä. Kuukaus meni ihan hillittömän nopeesti. Pelkäsin että asiat muuttuu jotenki kuukaudessa. Paskanmarjat, samalla tavalla kaikki on ku sillonki.

Ei tässä oikeesti oo tapahtunu mitään. Mjoo. Jospa tylsyyksissäni jossain vaiheessa lomaa taas alkasin kirjotella enemmälti. Katellaan nyt.

~ I need your love, I need your time

On taas vissiin vähän jääny?.. Anteeks kaikille vakioseuraajille :p Viimenen koeviikko. Kohta on loma. Ai että ! :) Loma AKA vapaus, lämmin, nukkuminen.. ah :3

Hurahdin. Totaalisesti. Erehyin vihdoinki lukemaan tuon kirjan Langennut enkeli, kirjan joka miun piti lukee jo sillon ku se ilmesty, mutta sitten se vähän jäi ja unohtu.. Mutta parempi myöhään ku ei millonkaan. Aivan loistava sarja. Toinen kirja jo menossa...

Huomiseks luettava matikkaa. Arvatkaa taas millon alotan sen lukemisen ja kertaamisen? Ehkä kymmeneltä illalla. Jos vielä sillonkaan. Perus.

On niin kiva taas vaihteeks todeta, että tuntuu että oon onnellinen. Koputan samantien puuta.., mutta oikeesti. Vaihteeks. Kiitokset kuuluu hyvin pitkälti kahelle ihmiselle.. Joista kumpikaan ei tietääkseni seuraa tätä. hoho. Turhaa siis mutta tulipa sanottua.

taas tääki oli jääny vaan luonnokseks sunnuntai-iltana, mutta jatketaampa nyt loppuun. 

Aavistuksen helpottunu olo ku huomasin että ilmeisesti ne lääkkeet oli tehny tehtävänsä, enkä enää tarvii niitä buuujaa \,,/ :)

Koeviikko ohi, nyt vaan random toimintaa ja sitte lomille :) Parasta!

~ the most loneliest day of my life

Hymyilen, vaikka sisimmässäni haluaisin huutaa. 

Tää on taas niitä hetkiä kun on niin ristiriitanen olo.. Haluisin olla - ja oonki - onnellinen toisen puolesta, mutta samalla se tuntuu niin vitun paskalle. Tajuta että taas on yks ihminen vähän edempänä asioissa.. Okei, ei todellakaan pitäs ajatella näin, eikä asia mitenkää konkreettisesti muutu, ainakaan tuon kohqlla, toivottavasti, koska se on fiksu, tarpeeks fiksu.. Ei todellakaan pitäs ajatella elämää tällä tavalla suorittamisena, ja vihaan jäädä jälkeen, en tykkää hävitä.. Muttaku elämä ei oo kilpailua. Silti on joitaki tiettyjä virstanpylväitä mitä etenki nuoruusiällä suurin osa saavuttaa. Mutta mie en vieläkään. Jos ette oo samassa tilanteessa, nii pyydän jo etukäteen anteeks mutta miusta tuntuu että ette todellakaan voi ymmärtää. Tulee mieleen yks taannoinen keskustelu aiheeseen liittyyen, ja muistan erään kommentin tyyliin: " oon mieki joskus ollu yksin. " Joo, myönnettäköön, että kyllä sen voi ymmärtää.. Mutta sittenku on kuitenki aikaa kulunu.. Oon jo vajaat 18. Jos verrataan samanikäsiin... Kuulun vähemmistöön. tästä on tullu uus ikuisuuskysymys. Tähänki miulle taas keksittäs paljon paljon erilaisia versioita piristää.. Ehkä tällä hetkellä tärkeimmät ja auttavimmat niistä olis just näitten tiettyjen henkilöiden "Muistutat minnuu jouluna." ja "Miks pitäs kulkee massan mukana?" ... Noitten avulla, noihin - niin sanoihin ku henkilöihinki - turvautuen saan todennäkösesti unohettuu tän tältä erää. Tässä vaan on se että tänään asiasta ei saa enää kunnon keskustelua kummankaan kanssa, joten päädyn surkuttelemaan yksin ja itkemään itteni uneen.. No, ehkä se ei oo pahitteeks tälleen sillontällön.

Others are growing and getting experiences and I feel like I'm stuck. Stuck in this childish situation. And I can't get out. Please understand, I'm a bit frustrated. If I don't want to hear, please respect it.

~ It never was and never will be

En saa ajatuksiani kokoon. Hyi. Tuntuu että eristäydyn maailmasta. Ehkä muista ei tunnu siltä, en tiiä.. mutta ainaki mie ite tunnen oloni useimmiten erittäin poissaolevaks. En ehkä ite tilanteessa, mutta hyvin pian tilanteen jälkeen tuntuu ku olisin vaan kattonu sitä vierestä, etten olis ollu läsnä.

Ahistaa, vituttaa, himottaa. Tää ei oo ollenkaa hyvä yhistelmä nyt. Olkoon siis kuntopiirin aika. 

P!nk – Just Give Me a Reason

hrh ei tästä kirjottamisesta tuu mitään tää olis ihan täyttä paskaa jos rupeisin kirjottamaan enemmän. Mutta edelleen nuo kolme tunnetta. Mutta ku en enää jaksas kuntopiiriä. Oikeesti... 

~ 'cause I put the future on hold

Laidasta laitaan tää edelleen menee,

ei pidä ikin luottaa siihen tunteeseen, 

kun tuntuu et kaikki hyvin menee,

ehkä asiat jopa etenee. 

Sit otetaan taas takapakkia

ja mun aivot huutaa pelkkää fakkia.

Onneks huomen on taas päivä uus, 

josko koittas vielä uus tilaisuus.

~ Are you ready to play the game, ready to lose it all?

Tuntuu samalta ku kirjottasin taas päiväkirjaa. Viime kerrasta tuntuu olevan ikuisuus.. Tai ainaki sen jälkeen on tapahtunu paljon. Tapahtunu ja tapahtunu.., ainaki ajatustasolla on menty laidasta laitaan ja hyvin rankasti.

En oo edelleenkään ihan varma ajatuksistani ja tunteistani, onko ne vaan toiveajattelua, alituista haaveiluu siitä mitä vois olla tai mitä vois tulla olemaan... Täysin epärealistisia? mene ja tiedä. Viimeks vasta vappuna olin sitä mieltä että oon huijannu itteeni ja kaikkia muitaki. Onko tää oikeesti sitä mitä haluun? Siis ihan tosiaan? Toinen päivä ajattelin että en usko. Mutta kuinkas sitten taas kävikään, sen jälkeen tilanne taas normalisoitu takasi samaan vanhaan. Toiveikkuuteen.

Tuon yllämainitun jälkeen, jonka siis kirjotin pitkälti jo aikasemmin.. Oon välillä onnistunu saamaan itteni semmoseen harmoniseen tasapainotilaan, olis ehkä väärin sanoo välinpitämättömyyteen mutta en kyllä keksi parempaakaan sanaa. Sellaseen että ei haittaa vaikka ei mitään isompaa oliskaan tai tuliskaan, että vaan kavereita, mutta en pistäs pahakseni vaikka tuliski jotain muutaki. Tää nyt tuntu ihan tyhmältä kirjottaa mutta samakos se, ei piä aatella että joku kuulostaa jotenki sanottuna tyhmältä, jos asia tuöee selväks ilman väärinkäsityksiä. No nyt vähän hairahin aiheesta kyllä, siis. Niin, semmoseen tasapainoseen harmoniaan. Eihän se aina kestä hirveen kauaa, ennenku vaivun taas siihen toiveikkuuteen, mutta se kuitenki auttaa kestämään tätä elämää...

Jaksan välillä edelleen hämmentyy siitä miten paljon parempi päivä heti on jos toinen alottaa jutella..

Perkeleen flunssanen olo.., vihaan sitä ku ei pysty ajattelemaan selkeesti. Ensiks haluisin tän paineen pois päästäni. Kurkkukipu onneks jo vähän hellittää. Pitäs kuitenki jaksaa koulussa ajatella. Onneks tää on torstain verran vajaa viikko. Jos vois ottaa rennosti sillon.

Miun piti kirjottaa siitä että oon tajunnu olevani peili. Jos ajateltas että olisin Twilightin vampyyri, ni miun erikoiskyky olis heijastaa toisen kyvyt sitä vastaan. Osaisin lukee Edwardin ajatukset, saisin Janen tuntemaan sen kivun mitä se aiheuttaa muille... Joo anteeks tämä vertaus mutta miusta tuntuu että se kuvaa tätä tarpeeks hyvin. Oon tässä viimeaikoina huomannu erään ihmisen ansiosta tämän.. Tää yks ihminen on niin paljo erilainen ku kaikki muut miun kaverit. Oon huomannu että oon ite sille jutellessa erilainen. Koska peilaan. Yritän aina mukautuu juttukaveriin, tavallaan. Äyh. Ei siinä...

Tähän loppuun vielä, HYVÄ SUOMIII, vaikka se ei ollukkaa parasta peliä ni hyvä voitto silti Ranskasta! :)

~ Can anybody hear, or am I talking to myself?

Nyt on taas sellanen olo että pitää jakaa soittolistaa. Ei tässä muuta.

Amaranthe – Future On Hold
Amaranthe – The Nexus
Ed Sheeran – You Need Me, I Don't Need You
Ukkosmaine – On/Off
Sirenia – My Mind´s Eye
Elokuu – Avautuu
Britney Spears – Hold It Against Me


Ainiin. R.I.P. Nokia X3-02, welcome home Nokia C2-02, and we'll meet on monday Nokia asha 300...

~ I'm my own demon

Tuntuu että oon peili. Missä omat ajatukset haloo? En tunne itteeni ollenkaan. Tunnen vaan aina sen henkilön kenen seurassa oon. Mukaudun siihen. Heijastan samoja ajatuksia takas, jos en oo täysin eri mieltä asiasta. Vai oonko muka tosiaan niin 'kaikkiruokanen' joka vitun ikisessä asiassa? Epäilen vahvasti.

Oon pyrkiny olemaan ajattelematta asiota. Sen seurauksena oon huomannu etten ajattele oikeen mitään, vaan koska välttelen yhen aiheen ajattelua koska se menee alta aikayksikön haaveiluks. Kai se sit on niin että iso osa miun ajatuksista liikkuu aiheessa jota ei saa ajatella.. Hän-joka-jääköön-nimeämättä, pa dum tss. Nauras varmaan jos tietäs että kutsuin sitä just Voldemortiks.. Mutta takas aiheeseen. Tuntuu että en ajattele enää mitään järkevää. Nojaa millon oisin ajatellu? Mutta siis en saa ajatuksiani kokoon, ne harhailee hirmu levottomasti. Hyi.
Kaiken tän taustalla on pelko. Pelko monista asioista. Entä jos ei, vaikka jotkut väittääki vahvasti kokoajan että joo joo, ihan selvästi? Entä jos oikeesti EI? Oon jo nyt liikaa antautunu tähän koko hommaan. Mihin kadotinkaa sen pessimistisen realismin, että ei kuitenkaan?
Eilinen oli hiljaseloo. Varmaan ennätysvähän jutteluu ihan alun jälkeen. Ensimerkit erkanemisesta? Välimatkan ottamisesta? Vaiko sittenki testausta? Sit löytyy vielä se toivo: vai sittenki vaan kiireinen päivä?... Vittu että on perseestä tuo toivo. Ja vaikka miulle sanotaan että kysy siltä! Hmmm. Toisaalta vois. Sittenpähän tietäsin että kannattaako tätä jatkaa. Mutta toisaalta pelkään sitä vastausta niiin jumalattomasti. Enkä oo varma että onko aika vielä kypsä. Ehkä siis annan vielä olla. Tilanne ratkesi äänin 2-1 odottamisen puolesta.

Toinen päivä. En edes odota sen olevan paikalla. Wut?

Ps. Saanko vaan nukkua koko viikonlopun?

~ A situation like this, should never exist

Tällä hetkellä tuntuu että on vaan hyvin vähän ihmisiä kenenkanssa ystävyyssuhde on molemminpuolinen.. Joko se menee siihen että mie haluisin olla jonkun ystävä mutta se ei minun, tai toisinpäin. Tiiän että tää todellakaan ei pidä paikkaansa.., mutta tällä hetkellä tuntuu tältä.
Se ilmenee esimerkiks facebookissa keskusteluissa. On näitä tiettyjä ihmisiä, joita mie pidän jopa ystävinäni, tai ainaki voisin pitää jos vaan juteltas vähänkään enemmän.., mutta kun se oon aina minä joka alottaa keskustelun. Aina. Jos mie en alottas chattaamista ni sitä ei alkas ikinä. Eli toisinsanottuna ne ei oo tarpeeks riippuvaisia/kiinnostuneita miusta / miun asioista että ne jaksas alottaa sen chattaamisen..
Mutta totuus on myös se että on muutama sellanenki ihminen jotka aina alottaa miun kanssa sen juttelun, ja vaikka se tuntuuki ilkeeltä myöntää (ja tulee sellanen olo että oon huono ystävä :((...) ni en mie alota niitten kanssa keskustelua just ikinä.
Mistähän se sit johtuu etten alota sitä ikinä? En kerkee, ei huvita, en tunne tarvetta, ei oo mitään sanottavaa.. Onhan näitä tekosyitä :/ Jos joku tunnistaa ittensä tästä kohtaa, ni pyydän oikeesti anteeks, koska en tee sitä tarkotuksellisesti.. Ja miulle saa aina alkaa jutella :) !
Jos sitte palataan niihin kenen kanssa mie aina alotan sen keskustelun... Onkohan niillä samallaisia olevinaan-syitä miks ne ei alota.. Vai ärsytänkö niitä oikeesti ylipäätään juttelemalla? :d On se kumma ku tästä elämästä on tullu näin hankalaa. Tai sit miusta vaan on tullu hemmetin riippuvainen ihmisistä. Ei tää oo enää edes tervettä.
Tässä vaiheessa voin vaan sanoo että luojan kiitos on niitäki ihmisiä kenellä ei oo facebookkia, ni niitten kanssa en voi pettyy tämmösen samanlaisen mie-oon-liian-riippuvainen-mutta-sinnuu-ei-ees-kiinnostas tilanteen kanssa. Vaikka se onki harmillista että voi jutella vaan koulussa.. mutta sen kestää. Siellä se on kuitenki aitoo f2f kanssakäymistä, ni toisesta voi nähä vähä paremmin sen että kiinnostaako sitä vai ei.
Tää on ihan hirveetä huomata että tää miun testosteronisen seuran tarve vaan lisääntyy.. Tai siis omfhgfgioslkjgb en usko että kukaan voi tajuta tätä että miltä tää tuntuu... Tästä on vaan tullu miun oma päänsisänen insideläppä että oon testosteroninarkkari. Lomat, viikonloput, kaikki nää on ihanku vierotusta. Aluks vierotusoireet (mitä vierotusoireet, entiiä) vaan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa... Sit jos sitä vierotusta jatkuu tarpeeks kauan ni oireet alkaa hellittää ja tuntuu paremmalta. Mutta. Sit kun palataan takas arkiseen aherrukseen ni altistun uuestaan. Ja jos sorrun ni se on sitte taas menoo. Mutta nii. Ei tästä tän enempää.

Vois kattoo putkeen nuo 11h 26 minuuttii ;)

Oh and btw, my evening just got much better.. :) hihi :) 

~ ...

"Älä turhaan musta huoli,
mun sielulla vaan on pimeekin puoli.
Tosi harvalle sen vaan näytän
ja sillonki tuntuu et vaan hyväks sitä käytän.

Oon monesti joutunu samaa paskaa kestää,
sä et voinu tätä mitenkää estää.
Olit naula viimene tähän lahonneeseen arkkuun,
mut älä pelkää, en juokse enää karkuun.

Välil tuntuu siltä et ois parempi jos en heräis,
äkkii kaikki ittensä keräis.
Silti kuitenki mun silmäs kyynel kiiltäis,
ennemmin ku veitsi tai terä ihooni viiltäis.

Älä turhaan musta huoli,
mun sielulla vaan on pimeekin puoli.
Ei tartte olla huolissaan et oisin itsetuhonen,
vaikkei ajatuksen tasol se ois kerta ensimmäinen."
~Unknown

~ maybe I should let you go

Tiiän olevani liian helppo. Tiiän todellakin. Ainaki jos en aiemmin tienny ni nyt tiedän. Enkä vaan ilmeisesti edelleenkää ota opikseni. Huoh asdfghhjjklöä perkele. Okei, kyllä tää tästä. 'Been there, done that'. Ironia vähän haiskahtaa :) Ei haittaa. Kyllä mie tän kestän taas. Niin monesti enneki.

Tää tuntuu ihan liian dejá vùta viime kevääseen verrattuna. Vittu. Nyt vasta tajusin. Kevät on ihan syvältä :o

Tän takia junnut olis parempi vaihtoehto.. Ne ei vaistoo vielä oikeestaan mitään. Ehkä pitää vaan tyytyy puumailemaan.. Ainaki siihen asti kunnes oppisin.

FML. Feel free to ask. Katellaan sitte monellekko kerron.

PS. Ainiin ja Sara. Muistuta etten ikinä kirjota enää tällasta paskaa :D Äläkä huoli, tää menee kyllä ohi hyvin äkkiä. Tää ilta vaan pitää omistaa unohtamiselle :)

Yäk, anteeks. Miten voi olla näin luuseri. YKSITTÄINEN VIIKONLOPPU voi hyvä luoja oon ihan toivoton. Hakatkaa miut jooko?

~ Deja vu I fall apart

Ruvetaan suunnittelemaan leffailtaa tyttöjen kanssa. Mietitään sitä että mitäs me oikein katottas. Miun mieleen tulee liuta toiminnan, draaman ja jännityksen täyteisiä pätkiä, kun taas muut ajattelee romanttisia komedioita. No, ei sillä niin väliä ole, vaikka suurin osa miun tuomista leffaehdotuksista laitetaan syrjään heti kättelyssä. Joko oon kattonu ne ite aiemmin, tai voin kattoa ne myöhemmin tietäen että ne on ihan sairaan hyviä leffoja. Päädytään kattomaan leffa, jonka pääosassa on Johnny Depp. Ihan vaan koska Johnny Depp.

Oon vasta viime vuosina tajunnu, että elokuvien kattominen  on miun mielestä oikeesti hyvää viihdettä. Vaikka tykkään eniten mukaansatempaavista toimintaleffoista, esimerkkinä Batmanit (Batman Begins, Batman- Dark Knight, Batman- The Dark Knight Rises) ja Holmesit (Sherlock Holmes, Sherlock Holmes- A Game of Shadows), katon myös paljon, paljon muita. Luulisin, että just se että oon kattonu niin monenlaisia leffoja niin pienestä pitäen, on saanu miut arvostamaan niitä. Ei se haittaa vaikka joskus tulee katottua jonki sortin aivopieru (Zoolander) tai puoltoista tuntia jätkää laatikossa (Buried), enkä edes muista pääskö se sieltä hengissä ulos.. Mutta silti.

Ainiin ja sitten tietysti on myös kauhuleffat.. Aina oih, niin ihanat. Mutta silti kutkuttavaa kattomista. Esimerkkinä tänpäivänen.. (House of Wax) Nam.

Jos sitä kohta nukkumaan.

Ainiin. PS. Kolmas maailmansota on suunniteltu. Se käydään USA& Venäjä vs. P-Korea &Suomi. Sota päättyy niin että tapahtuu Zombievallankumous ja Zombiet valtaa maailman. Keskustelut on parasta. :)

Kertahan se on ensimmäinenki onnistua jossakin.

Oon mieittiny että pitäskö miun kirjottaa tähän jotaki erityistä.. Onhan tää kuitenki 200. blogiteksti. Nääääh. Enkä jaksa. Screw this :)

Mutta kirjottaa on pitäny joka tapauksessa jo monta päivää. Nyt sitte päätin saaha aikaseks.

Kävin tänään taas koululla Liperissä. Oli tosi kiva nähä Ailaa ja Kirsii ja Jukkaa. Ja tietty kans Ristoo ja Pekkaa, Piaa, Mirjaa ja reksii :):) Jotenki miulle tulee semmonen LIKE A BOSS -olo ku käyn siellä. Tunnistan sen kuitenki omaks koulukseni varmaan vielä enemmän mitä seiskat. Mie olin siellä pidempään. Miulla on siellä vielä tuttuja vähän luokalla jos toisella. Se on ihan mahtava tunne, kun ne kattoo vähän ylöspäin sieltä omista nurkistaan silleen 'wwut, kuka tuo on ;o?', meitsi silleen Bitches please ;) Mutta joo, ihana oli nähä riparijunnuja, vaikka niistä aika monet oliki silleen mitä vittua sie teet täällä.. :) kyllä niistä silti oli kiva nähä minnuu ;) ainaki miusta oli kiva nähä niitä :)

Mitä. Hevon. Vittua. Täällä. Tapahtuu. Okei hei nyt pitää vaan ottaa iisisti. Muuten tässä ei käy hyvin. Ikinä. Onko näissä fb-jutusteluissa muutenkaa ikinä käyny mitenkää hyvin? Okei ei kovin monesti. On silti muutamaan otteeseen. Mitä vittua hei nyt loppuu tämä paska. Shiiiiiaaaat D---: Maybe this was the first time when I could control myself, and it was worth it. Maybe I should try it more often.

Hups kello tuliki jo kolme... Jos sitä nukkumaan :)

.. pistää ihan vihaks välillä ..

Pitihän se tietysti arvata että kyllä ne päättäjät osaa nuo kyläkoulut ajaa alas. Mitä täällä oikein tapahtuu? Haluaisko joku kertoa mistä ne säästöt siinä oikein tulee, ja mihin ne oikein vaikuttaa?

Miun kanta asiaan ei oo muuttunu tässä viimesen kahen vuoden sisällä. Kirjotin sillon keväällä mielipidekirjotuksen osana äikän tehtävää, mutta jotenki tästä sillon tuli miulle konkreettisempi asia, selkeempi mielipide. Kyläkoulujen alas ajaminen on huono juttu.

Ehkä en oo perehtyny kaikkiin faktoihin asiasta, mutta ainakin vaikuttaa siltä, etten oo ainut jonka mielestä kunta on ihan kujilla tehdessään tämmösiä päätöksiä. Siellä päättäjissä on varmaankin näitä kunnan 'keskustassa' asuvia, perheettömiä (tai lapset jo lähteneet maailmalle) ihmisiä. Eikö ne tuu yhtään ajatelleeks, että lapset joutuu kärsimään pitkistä koulumatkoista? Raastaa muutenkin ku on pitkä matka kaikkialle, varsinkin kouluun.

Myös opetuksen kannalta pienet koulut olis paljon parempia. Kokemus puhuu. Okei, ehkä ne piirit on pienemmät, ja joskus se harmittaaki että tulee pienestä koulusta, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että asiat oli siellä paremmin. Yksilöiden opettamiseen panostettiin enemmän pienten opetusryhmien ansiosta. Kiusaamista oli vähemmän. Ja silti me opittiin vähintään samat asiat alakoulussa kun kuka tahansa muukin. Kyllä se riittää kun yläasteella siirtyy isompaan kouluun ja siellä oppii elämään osana isompia ryhmiä. Ei olis niin 'laitoksen tuntu' alusta asti. Ainaki miulla on sellanen olo, että vaikka oltiinki sillon alakoululaisina pieniä.. Meitä kohdeltiin silti ihmisinä, yksilöinä. Jokaisen tarpeet ja kyvyt otettiin huomioon. Ja miun mielestä meistä on kasvanu ihan kunnon ihmisiä.

Oikeesti miun mielestä on ihan syvältä tää mitä Ristille ja Vaiviolle kävi.. Ennemmin tai myöhemmin, jos samaa rataa jatketaan, sama on eessä Salokylällä, Käsämällä ja Mattisenlahellakin. Päättäjät hei haloo, jättäkää kyläkoulut rauhaan. Ette te niille rakennuksille kuitenkaan mitään käyttöä keksi, eikä niitä kukaan osta. Jäävät vaan tyhjän pantiks. Ainiin ja tapatte kaikki pienemmät kyläkeskukset. No ihan kun se teidän persettä mitenkään kutittas. Hohhoi.

Tässäpä vähän uutisointiaki asiasta.

FML. Jättäkää kyläkoulut rauhaan.

~ ei mulloo aikaa olla itsestäni huolissaan

Pistepiste - Viljaa

--

Vedä mut suojaan, Kisko mut liikkuvast autosta 
ja pysäytä liike pidä kii riippumat mistään
Kun oon hauras kuin viljaa, Viljaa 
Ja toivon et löydät mut pellolta 
Vaik meit on miljoona 

Mä muutun 
Oon tässä vaan tän hetken muutun 
Etsin sisältöä muualta 
Löydän uutta joka suunnalta 
Jonka unohdan 
En anna minkään liian pitkään muhun vaikuttaa
Saako ihmissuhteis saikuttaa 
ja näyttää sairastodistusta

töihin palatessa 

--

Oon vasta viimeaikoina alkanu tajuta miten hieno paikka miun huone on. Kevätiltapäivisin aurinko paistaa ikkunasta sisään ja valasee koko huoneen. Vaikka miun huone onki pieni, se on alkanu miun mielestä tuntuu ihan kodikkaalta pikku luukulta. En oo hirveesti aikasemmin ajatellu asiaa. Enkä mie siellä viimeaikoina oo tehny mitään hirveitä muutoksia, silti se on nytte alkanu tuntuu semmoselta.. Ihanku pieneltä pesäkololta :) En tiiä, kai mie voisin sanoo, että huoneeni kuvastaa minnuu ja miulle tärkeitä asioita. Löytyy piano ja kitara, eli musiikki on miulle tärkeetä. Löytyy kaikenmaailman valokuvia ja kortteja, merkkinä siitä että kaveritki on miulle tosi tärkee osa elämää. Kirjat, tykkään lukemisesta. Julisteet... No, en tiiä mistä ne kertoo, mutta ne on muuten vaan kivoja. Ja ainaki tuosta SupaSoul 2012 -julisteesta tulee muistoja.. ;)

Laatu on taas pädillä raiskattu, pyydän anteeks.

AINII JA KOHTA ON KESÄ <3 :3 hihi ! :)

viimenen kuva on wallpaper-appista :)

~ mä tahdon tavalliset hautajaiset

'Cause I'm hot then I'm coldI'm yes then I'm noI'm in then I'm outI'm up then I'm down
Jep, oon tienny aina että jos tuon biisin kääntää tuolla tavalla toisinpäin ni se kertoo miusta, ainaki osittain. Hmph.
Mistä unien näkeminen kertoo? Paljastaako se oikeet ajatukset, tavallaan 'tuo ne pitaan', vai onko se ihan vaan jotain huuhaata? Miks unet vaikuttaa niin paljon ihmisen mieleen (okei en tiiä vaikuttaako muilla mutta ainaki omalla kohallani liikaakin..)? Alkaa ahistaa kun uni muuttaa ajattelutapaas merkittävästi, mutta 1. et muista unta, mitä siinä tapahtu etc, joten et voi kertoa siitä kenellekkään, 2. et välttämättä halua kertoa vaikka muistasitkin, koska siitä seurais että tämä mahollisesti ei-toivottu ajatus muuttus konkreettiseks etkä sen jälkeen saa sitä enää pois päästäs. Päädynki siis siihen että ahistun vaan itekseni, ja toivon että se menee ohi, koska sen verran oon oppinu, että tässä tulis muuten käymään huonosti jos annan itelleni luvan ajatella sitä unen aiheuttamaa ajatusta. Koska en haluu pilata mitään, mikä on nyt hyvin. Tarviisin siis ilmeisesti jotain muuta tekemistä nyt, tai edes JOTAIN tekemistä hohhoi ideoita? Vois kattoo vielä pari-kolme jaksoo Nikitaa :) enhän sitä kattonukkaan kun jo neljä jaksoa, mutta pikkuvika.. Vampyyripäiväkirjojen uusin jakso kun ei oo vielä tullu ;(
***
Tuo ylempi osa olis siis taas eilistä.. Eilistä kun katsoinki siis varmaan 12 jaksoa Nikitaa yhteensä.. Hups sinne meni eka tuottari. Ei haittaa :) Tänään oliki sitte sosiaalisempi päivä, tuli käytyy aamulla kirkossa ja kahvilla ja toisen kerran kahvilla ja tuli nähtyy yhtä junnuuki :) Nice doing business with you :)! 
Miks päivitän tuolleen että mitä tein? Ihanku se ketään kiinnostas, ja suurin osa ketkä tätä lukee, oli mukana :--D Well whatever. 
Olis kiehtovaa päivän ajan osata lukee ajatuksia. Elämä helpottus kummasti. Okei toisaalta se vois olla niinki että saisin tietää asioita mitä en haluis tietää, mutta kuitenki. 

... mitä sä pelkäät?

Samahan se tässä nyt on alkaa haaveilla sellasesta nuoruuden kapinavaiheesta, minkä monet käy läpi yläasteen aikana - minä ilmeisesti en käyny. Jos käydään nyt läpi että mitä tää niinkutsuttu kapinavaihe oikein tarkottaa.. Siis aikaa jollon on sellanen olo että tekee ihan mitä ite huvittaa välittämättä seurauksista. Mennä mihin huvittaa millon huvittaa. Tulla kotiin ku huvittaa. Soittaa vaan porukoille että menin tänne ja tuun joskus, vaikka siitä saiski armottomat raivarit porukoilta. Se on sitä aikaa kun hoidetaan sosiaalisia suhteita. Miun olis niin helppoo ollu käydä se just sillon yläasteen aikana, koska koulun eteen en tehny muutenkaa sillon mitään, ni se ei olis haitannu. Nyt lukiossa sitä ei tehäkään ihan samalla tavalla. Koulu on se joka rajottaa; pitää tehä läksyt että pysyy kärryillä että saa hyvät numerot että ei oo ihan kujalla. Ehkä tää menee ohi. Taas kerran.

Onko väärin, että haluisin hengailla junnujen kanssa? Se on jotenki paljo vapaampaa, en tiiä. Ei tarviis huolehtii näistä lukiolaisten murheista; stressi koeviikosta (mikä stressi, paskat mie siitä stressaan), stressi wanhojentanssiparista, kaikki muut koulutehtävät, kaikki muu epämääränen säätäminen... Tai sit se on vaan se leirikeskuksen ympäristö ku kaikki huolet ja murheet unohtuu, elämä tuntuu nii helpolta. Jotenki ne ysikasien jutut tuntu siellä vielä senverra 'lapsellisilta' että se oli jopa rentouttavaa.. Hohhoijaa :/ Miulla on ikävä miun kultapoikia, J-poikia.. :/ <3
Takerrun epätoivosesti siihen " Pitää joskus nähä! Oot paras! " :3

Huoh.. Eiköhän tää taas tästä. Pitää vaan sopeutuu taas tähän arkeen.

hiitolomaripari 2013 - paras!

Hiihtoloma tuli... Ja meni. Oli yks parhaista viikoista I-KI-NÄ! Just tämä on se syy miks halusin isoseks. Näillä riparilaisilla oli ihana ryhmä ja aivan loistava yhteishenki. Oli tosi kiva tutustuu paremmin muutamaan vanhaan tuttuun, ja muutamaan uuteenki... Kiitokset J-boys ! :)

Asiasta kukkaruukkuun. Nyt oon itekki kokenu miten hirvee tunne on herätä aamulla unesta, ja ruveta itkemään, kun tajuaa että se oliki vaan unta, eikä totta.. Huoh. :/ En tykkää yhtään. Varsinki sitte ku olis tilanne olla jännän äärellä, ni sitten toinen yhtäkkiä lopettaa vastaamasta. Itseluottamus kokee pienimuotosen romahuksen. Jos nyt maltan olla ajattelematta / suunnittelematta enempää ja olisin vielä huomennaki tällä spontaanilla 'ihansama'-tuulella ni huomisesta voi tulla hyvin jännä päivä. tai sitten hyvin paska päivä. Tai vaikka molempia samalla, who knows. Mutta nyt koitan irtaantua tästä maailmasta jonkun hyvän elokuvan pariin... Pitäis kirjotella vähän useemmin, mutta tää loma meni nyt leirillä, niin oli vähän muuta mielessä. :)

Erityiskiitokset viikosta: Muut isoset: Ville, Miro, Jaakko, Jutta ja Anna, sitte Juuso, Joni, Joni, Roope, Olli, Venla, Joonas, Sami ja monet muut, tietysti Taru, Tiina ja Ulla ! <3 thanks !

.briefing.

But I've got to get a move on with my life
Its time to be a big girl now
And big girls don't cry

ei mulla oikeestaan muuta. kyllä tää tästä.

~ If there was nothing wrong, there'd be nothing right

_AIVAN_HILLITÖN_VANHOJENTANSSIKUUME_ ! Oon vaan koko tän päivän katellu pukuja netistä kuola poskella :--DD Mutta, vuosi, vuosi... pitäs malttaa vielä :--) Ainaki sen puvun kanssa. Pari onki sit asia erikseen..
 Pitäs varmaan alkaa toimia. Eilen vielä neljästä vaihtoehosta yks on jo suljettu pois, koska kävi ilmi että sillä on jo pari, joka melkein oli jo arvattavissa sen luontaisen charmin (XD) takia. Toinen on vähän niin ja näin, riippuu siitä saako se tehä niinku se haluaa, vai pitääkö sen tyytyy 'kakkosvaihtoehtoon', aka mahollisesti minnuun :------))) No eivaan, ei oo reiluu jos aattelisin tuolla tavalla :D joten en ajattele. Mutta se on joka tapauksessa vielä vähän auki.
Sitte option nro 3... Hmm. Olis kiva :) mutta miusta tuntuu että JOS pyytäsin sitä ja JOS sillä ei oo vielä parii, ja JOS se sitte lähtis, ni saisin muutamia ilkeitä katseita lisää :::::::'D Nojaa, haittaisko se tosiaan? Nope, I don't think so. Mutta silti ei sekää oo ihan mikään läpihuutojuttu. :/ Sitten viimesimpänä mutta ei vähäsimpänä. Vaihtoehto jota kaikki ehottaa. Äh. Vuos on toisaalta pitkä aika.., mutta. Tässä on jo puol vuotta jumitettu samassa jamassa, joten jos mitään hirveen radikaalii ei tapahu, ni tää sama tilanne on vielä vuodenki päästä, todennäkösesti... :--D Miks sit en pyytäs sitä? Well, very fucking good question. On vaan jostain syystä pieni semmone epäily. Dunno. szpigfäråhe :/ Mutnii jos sit hiihtolomaan mennessä sais aikaseks jotain, viimestään sillon.
Onhan niitä muitaki, jos rupee yhtään laajemmin miettimään: heti tulee listaan jopa +5 nimee, varmaan enemmänki, mutta ne alkaa sit olla vähän törkeesti sanottuna jo sellasia jämävaihtoehtoja.., hätävaroja. Ilkeetä, mutta vielä ilkeempää olis jos kertosin ketä nää olis, en siis kerro. Joku roti pitää säilyttää kuitenki.

Tehkääpä nyt niin, että kuvittelette nämä puvut punasena, siis tummanpunasena, ja kertokaa että mitä helvettiä oon oikein tekemässä XD <3

~ I am the man who walks alone

Juha Tapio laulaa "Sä kelpaat kelle vaan.." mutta ei se kyllä ihan niinkään mee, ainakaa miun kohalla. Huomisesta on odotettavissa turhin, vituttavin ja vielä toisen kerran vituttavin päivä tänä vuonna, ainaki tämmösen ennakkoasennevamman oon huomiseen kehittäny. Kaikilla muilla tuntuu olevan jos jonkilaista vientii.. mie ilmeisesti oon liian optimistinen sellaseen hommaan. Pitäs olla semmonen saatanan pessimisti ni varmasti olis asiat eritavalla, mutta. En vaan osaa. Evo ku evo. Minkäs teet jos vituttaa vähä ku viimesen kahen vuoden aikana, on käyny sillee että jos käy niin että alan oikeesti TYKÄTÄ tykätä jostakusta, ni hups, ei mee ku hetki ni se kohta seurusteleeki jonkun kanssa. Kolmesti. Tää nyt on vaan tämmönen hetkellinen ajatus, näitä on aika harvoin, mutta pistää miettimää onko miussa jotain vikaa..? Ja tähän on sitte ihan turha ruveta kommentoimaan että kiti kiti ei vaan oo sattunu oikeeta kohalle vielä ja jotain että hyvää kannattaa odottaa eiku mitä vittua liekään AIVAN SAATANAN SAMA, JA VITTU KU TIEDÄN SEN. En vaan voi mitään siobsjbobkdkjdjhvhjvdjhvdlbk vittusaatana. Tilanne vaatii vittusanan [kyllä]. Saa ottaa haasteen vastaan, cheer me up. I'd like that. I'd need that.

Bipolaarisuuden toinen pää nostaa päätään ku aattelen hiihtolomaviikkoo! Viikko leirikeskuksessa, parhaassa seurassa! Sanompa siitä mitä hyvään, ni tosiasiassa ootan sitä ihan innoissani, onareissa jopa ! :):) hihi :--)

EILENN^^

~ eikä kukaan pysty yksin kaikkeen

Wrap me in a bolt of lightning 

Send me on my way still smiling

Maybe that's the way I should go,

Straight into the mouth of the unknown

I left the spare key on the table

Never really thought I'd be able to say

I merely visit on the weekends

I lost my whole life and a dear friend

refrain2:

I've said it so many times

I would change my ways

No, nevermind

God knows I've tried

refrain:

Call me a sinner, call me a saint

Tell me it's over I'll still love you the same

Call me your favorite, call me the worst

Tell me it's over I don't wan't you to hurt

It's all that I can say. So, I'll be on my way

I finally put it all together,

But nothing really lasts forever

I had to make a choice that was not mine,

I had to say goodbye for the last time

I kept my whole life in suitcase,

Never really stayed in one place

Maybe that's the way it should be,

You know I've led my life like a gypsy

refrain2

refrain

I'll always keep you inside, you healed my

Heart and my life... And you know I try.

refrain

So, I'll be on my way

So, I'll be on my way

En voi mitään että oon aivan rakkautena tuohon biisiiin..


Kokeeeeet ! Palautuspäivät on aina yhtä helvettiä ku jokaisen kokeen kohalla on semmonen 'en haluu sitä en haluu sitä en haluu sitä.....' paitsi no matikka, se on poikkeus :) Sain elämäni ekan seiskan ! :D:DddddXD Mantsa ei vaan taija olla miun juttu :'----) vaikka pieni vaikutus saattaa olla kans miun opiskeluseuralla.. Mut ainakaan miulla ei ollu tylsää niillä tunneilla, oli se sen arvosta ! Kiitti Ville :)
Mutta toisaalta, palautuspäivät voi olla myös BILEEEEET AAAAAA JESJESJES oon nii happyhappy iha intopiukeena ! Matikasta. PITKÄSTÄ. KYNNNNPPI! ;) Kokeesta ysipuol mutta kurssista kybä ;) Kahen kasin jälkeen tuntuu aika makialta =) hih♥

***

Nyt kyllä tuntuu että leikin tulella. Vaarallisia asioita... Miten pitkälle sit haluun viiä tän? Tällä hetkellä ainakaan... En vielä. En vielä .. :/

Nyt on tsemppi päällä, toivottavasti tää kestää pitempää ku yhen päivän.., aattelin panostaa bilsaan, ja jos into riittää ni vaikka mantsaanki :--)!

Tää päivä on ollu jostain syystä ihan hirveen pitkä, miun mielestä. Ajatukset on pyöriny pitkälti vaan koulujutuissa koska oli tuo kokeitten palautus ja muutenki uus jakso aluillaan.. hämmentävää.

Tekis mieli kysyy muutama mieltä painava kysymys, mutta en viiti ruveta säätämään, koska siitä muodostus vaan kiusallisia tilanteita ihmisten välille jos alkasin kysellä 'tyhmiä'. Taino, en tiiä siitä tyhmästä mut kuitenki sellasia että ei oo normaalii varmaan kysyy sellasta :dd Ainaki hankkisin itelleni säälittävän maineen ja kaameen morkkiksen. Voin kyllä olla väärässäki, ja vois olla että minnuun suhtauduttas ymmärtävästi, koska niistä kysymyksistä ei oikeesti oo mitään syytä ajatella mitään. Wut en tiiä pysyttekö mukana mutta eisehaittaa.



Voisin oikeesti vaihtaa nää aivot. Halukkaita? :p


ps. kohta on lauantai ja siitä tulee kiva päivä. kerranki demin horoskooppi on oikeessa onnenpäivän suhteen! :) ^___^ <3

idspeå

Lol minäää :--) tulihan seki viimeinki mitä ootin :) hihi ^__^

Kemianopiskelu kiinnostaa kun kilo paskaa? =)) Onko miun oikeesti pakko D:: !? Mutta onneks miulla on kuitenki opetus.tv ! ;)

eilistä^

TÄÄ MENEE JUMANKAUTA AINA TÄHÄN :D:Dddd kirjotan jokapäivä jotain mutta julkasen vaan joka toinen ni siinä alussa on melkee aina semmonen 'eilistä' tai 'toissapäivästä' tmspaskaa :D:D h0h0h noniin eihaittaamitään :)

Kahvia tekis ihan hillittömästi nyt mieli, jostain syystä. Ainiin ja suklaata. :/ mäyh.
___________________

Oon liian huono kattomaan miun läheisten kärsimystä. Alkaa ahistaa heti jos jollain miulle oikeesti tärkeellä (tai vaikka vähemmänki tärkeellä) ihmisellä on asiat huonosti.... tästä esimerkkinä just tänhetkinen tilanne.. vitosuethaweorihtrieoytuorepnij vittusaaatanavittuhelvetti ja nyt jos joku sanoo että ei saa kiroilla ni menköön helvettiin ihan oikeesti nyt on oikeus kirota koska VITTUPERKELE. ei miun isoveljee jumalauta... yks parhaista ihmisistä ketä tiiän. ei siihen saa sattua!......... vittuuuuuuuuuuuu. ffuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu- menkää helvettiin kaikki. Haluun pois täältä. Jonnekki missä kaikilla on kaikki hyvin. Kehenkään ei satu. Henkisesti eikä fyysisesti. Ahistaa tämmönen paska vittuu.. Mutta toisaalta... Kyl mie nyt uskon että vaikka tässä kävis huonosti, ni se on (jo) tarpeeks vahva jatkaakseen eteenpäi. Ajan kanssa,.. mutta kuitenki :p Pahin on jo käyty läpi. Usko elämään ja luotto itteensä on saatu takas. Asiat on paljon paremmin mitä ne oli joskus.